Työpaikka terästehtaalla ja ammattitutkinto samalla kertaa – Ovako kouluttaa itse omat tekijänsä

Kokenut nuorisotyöntekijä, ajamiseen turtunut rekkakuski, kosmetiikan parissa työskennellyt entinen yrittäjä ja epävarmalle kausityölle vaihtoehtoa etsivä rakennusalan työntekijä. Mitä yhteistä heillä on? He kaikki ovat töissä Ovakolla, ja ovat löytäneet itselleen uuden uran Imatran terästehtaalta oppisopimuksen kautta. MARKUS KAILES

Ammatinvaihto tai uuden suunnan etsiminen on nyt mahdollista muillekin. Tulevana syksynä Ovako aloittaa jälleen uuden koulutusohjelman, johon haetaan opiskelijoita nyt keväällä. Koulutus on matalan kynnyksen väylä uuteen ammattiin: opiskelija on oppisopimuksen aikana työsuhteessa ja saa palkkaa. Lisäksi opiskelu tapahtuu siellä, missä työ oikeasti tehdään – tehtaassa, koneiden äärellä ja kokeneiden tekijöiden rinnalla.

– Meillä on täällä todella hyviä työntekijöitä, mutta tulevaisuutta ajatellen tarvitaan lisää tekijöitä ja nimenomaan moniosaavaa henkilöstöä. Ja siinä oppisopimusmalli on paikallaan, sanoo Ovakolainen konkari, lopputuoteyksikön osastomestari Kimmo Könönen.

Hän on työskennellyt terästehtaalla 30 vuotta ja koordinoi oppisopimuskoulutusta lopputuoteyksikön puolella. Tehtaan oma koulutustoiminta on harkittu satsaus, mutta sen takana ovat myös käytännön syyt.

– Tiettyjä teräksen valmistuksen perusteita voidaan kyllä opettaa koulussa, mutta näitä meidän tuotannon asioita ja prosessien eri vaiheita ei voi opettaa kuin täällä paikan päällä, painottaa Könönen.

Ovakolla valmistetaan terästä kierrätysromusta. Prosessi on monivaiheinen ja vaatii erityisosaamista: raaka-aineet pitää lajitella huolellisesti, sulattaminen tapahtuu valokaariuunissa, ja lopputuotteet – pyörö- ja neliötangot – on tarkastettava ja merkittävä sadasosamillimetrin tarkkuudella ennen toimitusta asiakkaille ympäri maailman. JANNE RASIMUS

Oppisopimuksen ydin tapahtuu käytännön työtehtävissä, työpaikkaohjaajan opastuksella. Ovakon kumppanina koulutusprosessissa on Saimaan ammattiopisto Sampo, joka puolestaan ohjaa, seuraa ja arvioi opintojen edistymistä sekä tarjoaa tukea koulutuksen toteuttamiseen. Käytännön työn lisäksi koulutukseen sisältyy teoriaopintoja.

– Moni ehkä miettii, että pitääkö siinä koulunpenkillä kuinka paljon istua. Kyllä se on hyvin vähäistä. Tää on enemmän työtä kuin koulua, ja se on tarkoituskin, paljastaa Könönen. MARKUS KAILES

Uteliaat uskaltavat ja onnistuvat

Könönen on itsekin tullut tehtaalle töihin aikanaan oppisopimuksen kautta – 1990-luvulla se kulki vähän eri nimellä, mutta ajatus oli sama.
– Nythän meillä on tälle on ihan virallinen tutkintonimikekin: prosessiteollisuuden ammattitutkinto metallien jalostusteollisuuden osaamisalalla. Mutta sitä kautta valmistuu meille teräsmiehiä ja -naisia tai teräshenkilöitä, hymyilee Könönen.

Ovakolla oppisopimukseen valituille uusille työntekijöille järjestetään osastokohtainen perehdytysohjelma, jossa tutustutaan oman osaston tehtäviin ennen varsinaisen työnopastuksen alkua. Esimerkiksi Lopputuotteet-yksikössä perehdytys on parin viikon mittainen jakso, joka toteutetaan tehtaan omien toimihenkilöiden ohjaamana.
– Se on tärkeä vaihe, sellainen pehmeä lasku. Siinä oppii tuntemaan paikan ja ihmiset ennen kuin varsinainen työ alkaa.

Oppisopimuskoulutusta varten ei tarvitse olla alan koulutusta tai työkokemusta. Pääsyvaatimuksina on 18 vuoden ikä sekä toisen asteen tutkinto. Koulutus ei automaattisesti takaa vakituista työpaikkaa, mutta suurin osa opiskelijoista on työllistynyt Ovakolle valmistumisensa jälkeen. Koulutuksessa opitaan hallitsemaan useita eri työtehtäviä ja pisteitä, mikä tarjoaa enemmän vaihtoehtoja työllistymiselle.

Millaiselle ihmiselle Ovakon oppisopimusohjelma sitten sopii?

– Pitää olla utelias ja haluta oppia uutta. Luonteeltaan oikealla tavalla avoin, sanoo Könönen.

Koulutusmalli sopii uteliaille oppijoille iästä ja taustasta riippumatta. MARKUS KAILES

Ikä ei ole este, se voi olla etu

110-vuotias Ovako on Kaakkois-Suomen suurin metalliteollisuuden yritys: se työllistää noin 500 imatralaista, sen vuotuinen tuotantokapasiteetti on 200 000 tonnia ja 80 prosenttia tuotannosta lähtee vientiin. Terästehdas on selvinnyt monista koettelemuksista ja vaihtanut omistajaa muutamaan kertaan. Nyt Imatran yksikkö kuuluu pohjoismaiseen Ovako-konserniin, jonka omistaa japanilainen Nippon Steel Corporation. Ovakolle työllistyvät pääsevät siis osaksi isoa kansainvälistä liiketoimintaa.

Ovakolla alkaa syyskuussa kolmas samanmuotoinen oppisopimuskoulutus, johon haetaan nyt huhti-toukokuussa noin 20 opiskelijaa. Aiempien koulutusohjelmien kautta Ovakolle ovat tulleet töihin Tomi Hikman, Sami Käkränen, Tiia Matikainen ja Marjo Saarela. Kaikilla neljällä on erilainen polku Rajapatsaan punatiilisiin tehdasrakennuksiin.

Tomi oli ajanut pitkään rekkaa ja Sami tehnyt nuorisotyötä. Tiialla oli taustaa rakennustöistä ja kokemusta koulunkäyntiavustajan työstä. Marjo oli tehnyt pitkän uran Stora Ensolla ja päätynyt sitten yrittäjyyden kautta Postille töihin. Yhteistä heillä kaikilla oli halu johonkin uuteen ja rohkeus ottaa askel tuntemattomaan.

– Kannattaa hakea mukaan tähän koulutukseen ja uskaltaa. Olen yli viisikymppinen ja valmistuin uuteen ammattiin, miksei sitten joku muukin voi, kannustaa Marjo Saarela, joka työskentelee nyt BBF-linjalla (Bright Bar Finishing). MARKUS KAILES

Sami Käkränen myöntää jännittäneensä valintaansa ikänsä puolesta. Hakuvaiheessa hän oli 48-vuotias ja ilman minkäänlaista työkokemusta teollisuudesta.

– Eniten jännitti, otetaanko enää niin vanhaa uuteen työhön. Mutta ikä olikin plussaa, koska tänne halutaan eri-ikäisiä tekijöitä. Mun mielestä se onkin hyvä asia Ovakolla, että täällä työyhteisö on monimuotoinen, sanoo HBI-linjalla (Heavy Bar Inspection) työskentelevä Käkränen.

Oppisopimus mahdollisti myös sen, että Sami uskalsi irtisanoutua aiemmasta vakituisesta työstään.

– Toki tiesin, että koulutus kestää sen kaksi vuotta ja se on siinä. Mutta miulla oli luotto siihen, että pesti jatkuu. Ja olihan se hienoa, että jo opiskeluaikana saa kunnollista palkkaa, vaikka opiskelee ihan uutta alaa, Käkränen muistuttaa koulutusmallin eduista. MARKUS KAILES

Työ opettaa enemmän kuin luokkahuone

Tiia Matikainen ei epäillyt sopivuuttaan tehdastyöhön, koska oli tottunut miesvaltaisiin työporukoihin rakennusalalla. Mutta uudessa työssä työskentelyolosuhteet muuttuivat radikaalisti: nyt nainen katselee maailmaa korkeuksista nosturinkuljettajana.

Siinä tehtävässä vaaditaan hyvää syvyysnäköä, turvallisuussyistä. Etäisyyksien hahmottaminen harjaantuu vain tekemällä – Tiiankin itseluottamus löytyi hiljalleen toistojen kautta.

– Kun työnohjaaja ei ollut enää mukana nosturissa ja homma alkoi luonnistumaan, niin aloin huomata, että pärjään yksin ja osaan tän, muistelee Matikainen. MARKUS KAILES

Tomi Hikmanissa oppisopimus herätti aluksi käytännöllisiä kysymyksiä.

– Mietin, miten se kaikki järjestyy, että opetellaan työn lomassa ja pitäisi saada teoriakin haltuun. Mutta en epäillyt, etteikö se onnistuisi. Ja sitten se olikin tosi monipuolista. Itselleni se oli sellainen wau-efekti: teen töitä, opiskelen ja tästä on vielä jotain oikeasti hyötyäkin, mies hehkuttaa.

Hikman paljastaa lähteneensä Ovakolta pian oppisopimuskoulutuksen päätyttyä, mutta palanneensa kuitenkin takaisin. Yksi oppisopimuksen konkreettisimmista eduista on se, että koulutuksen aikana kierretään eri työpisteitä ja opitaan ymmärtämään tuotantoketju kokonaisuutena. Hikman on esimerkiksi siirtynyt sulatolta raaka-ainevaraston hoitajaksi.

Marjo Saarela muistuttaa, että koulutus voi tuoda mukanaan myös yllätyksiä. Hänelle niitä olivat tutkintoon kuuluvat näytöt, joissa oma osaaminen osoitetaan käytännössä.
– Mulla oli kouluajoista niin pitkä aika, että jouduin opettelemaan tietokonejuttuja. Mutta kaikkein haastavinta oli lähteä rakentamaan niitä näyttöjä. Tein ne yksin, enkä ryhmätöinä. Mutta kanssaopiskelijat tsemppasivat ja auttoivat paljon, Saarela kertoo.

Virheitä vältetään, mutta niistä ei rankaista

Vaikka terästehdas on iso ja väkeä on paljon, on jokaisella työvaiheella merkitystä. Työ vaatii vastuullisuutta ja tarkkuutta, pienetkin virheet näkyvät tuotannossa. Hikman hoitaa raaka-ainevarastoa, jossa väärä materiaali, väärässä siilossa, tarkoittaa pahimmillaan tuotantokatkoa.

– Se ei aiheuta lisätyötä pelkästään meille varastolla, vaan koko tuotannolle. Siksi on tunnettava koko prosessi ja ymmärrettävä, mikä vaikuttaa mihinkin, Hikman selittää. MARKUS KAILES

Käkränen kuvaa, miten tehtaalla suhtaudutaan virheisiin kuitenkin rakentavasti.

– Meillä on toimintaohjeena tuumaustuokio: jos jokin asia epäilyttää, niin on syytä miettiä hetki, ennen kuin tekee mitään. Jos virhe kuitenkin tapahtuu, niin se selvitetään, palataan vähän taaksepäin ja sitten jatketaan. Ei siinä sen kummempaa.

Työn rauhallisuus on Marjo Saarelalle tärkeä arvo ja siksi hän viihtyy Ovakolla.

– Kun lähtee kotiin, työ jää tänne. Sitä ei tarvitse kantaa kotiin. Siitäkin tykkään.

KRONIKAT TUOTANTO

Tehdastyö sopii hyvin monenlaisille ihmisille, kuten edellä mainitut henkilöt todistavat. Ovakolla jokainen saa myös olla oma itsensä, vaikka se tarkoittaisi omaa imuria ja käsipainoja nosturin kopissa, kuten Tiialla.

Kun tulee odotteluaikaa, niin tykkään tehdä painoilla, ettei ole vaan pelkkää istumista. Ja imuri miulla on, koska haluan olla täällä sukkasillaan, paljastaa Matikainen nauraen.