Saimaan saaliit suoraan tiskiin – Kalakauppa Forelli palvelee Lappeenrannan kauppahallissa jo toisessa polvessa

Lappeenrannan kauppahallissa tuoksuu tuore järvikala. Kalakauppa Forellin tiskin takana seisoo yrittäjä Antti Häkkinen, jonka elämä on kietoutunut Saimaaseen syntymästä saakka. Tänäänkin tarjolla on tuoretta kalaa, erilaisia kalatuotteita sekä omassa keittiössä tehtyjä lohi-punajuuripihvejä ja kuha-kukkakaalipihvejä. Paljon perinteistä ja jotain uutta. MARKUS KAILES

Kalakauppa Forellin tarina alkaa jo ennen Antin vastuuaikaa. Hänen äitinsä osti kaupan yli 25 vuotta sitten, ja se toimi jo silloin samalla nimellä. Forelli tarkoittaa purotaimenta. Alun perin kalaa myyntiin ulkona Lappeenrannan torilla, mutta pian yrityskaupan jälkeen Häkkiset siirtyivät sisälle kauppahalliin – ja siellä ollaan yhä.
– Tämähän on ainoa kauppahalli Etelä-Karjalassa, ja meille hyvä paikka. Ei tässä ole mitään moitittavaa, lausuu Häkkinen.

Tyypillisenä talviaamuna hän herää kukonlaulun aikaan ajaakseen Kyläniemen lossille Taipalsaareen syömään aamupalaa autossa ja ehtiäkseen ajoissa Saimaan jäälle. Siellä ajetaan moottorikelkalla kokemaan verkot ja paluumatkalla tarkistetaan madepyydykset toisesta kohtaa. Parhaimmillaan saalis on Forellin tiskissä saman päivänä, viimeistään seuraavana päivänä kylmäsäilytyksen jälkeen.

– Meillä on katkeamaton kylmäketju järvestä loppukäyttäjälle saakka. Me myös ite tiedetään ja hoidetaan jokainen vaihe. Siksi on helppoa sanoa myydä omalla tunnolla tuoreena, kun ite tietää, mistä mikäkin kala on noussut, kehaisee toisen polven ammattikalastaja. MARKUS KAILES

Harvinaistuva ammatti perheessä

Häkkinen on kasvanut kalastuksen parissa, mutta ei päätynyt Forellin yrittäjäksi suorinta reittiä. Mies kävi peruskoulun jälkeen kauppakoulun Lappeenrannassa ja päätyi työskentelemään muun muassa vaneritehtaalla ja sitten vuosia rengasalalla myyjänä. Kalahommat pyörivät silloin sivuhommina. 
– Vanhemmat ovat olleet ympärivuotisia ammattikalastajia. Mutta veljen kanssa perustettiin Blue Saimaa Oy noin 13 vuotta sitten muiden töiden rinnalle, isoveli kertoo.

Pikkuhiljaa sivutoimesta tuli päätyö Antille ja elämäntapa molemmille. Pikkuveli Joonas työskentelee Etelä-Karjalan Kalatalouskeskuksen toiminnanjohtajana, mutta auttaa veljeään yhteisessä yrityksessä.
– Joonas hoitaa hoitaa markkinointia ja teknisiä asioita. Ne kun eivät ole miun vahvuuksia, Antti virnistää.

Äiti Saara on virallisesti eläkkeellä, mutta käy silti tuuraamassa Antin vapaapäivät kauppahallissa. Antin avopuoliso Sanna on töissä myös kaupassa ja isä-Jari kalastaa ja savustaa.

Häkkisten perhe edustaa harvinaistuvaa ammattikuntaa. Suomessa on tällä hetkellä reilut 700 päätoimista ammattikalastajaa, joista sisävesillä kalastaa noin 370. Suurin osa heistä lähestyy eläkeikää. Samaan aikaan kotimaisen kalan kysyntä on korkealla: kotimaista kalaa menisi kaupaksi enemmän kuin kaupallinen kalastus pystyy tuottamaan.

Forellissa luotetaan tulevaisuuteen – seuraava yrittäjäpolvi on jo kasvamassa kovaa vauhtia. Antin lapset on jo värvätty remmiin: tytär auttelee koulun ohella ja vanhempi poika Lauri on jo kokenut kesätyöntekijä.

Kalakauppa Forellin takana vaikuttava Blue Saimaa Oy:n Häkkiset tekevät kalastus- ja elämysmatkailua Saimaalle, kalavesien valvontaa sekä erilaisia kalatuotteita, muun muassa kuivattuja kalaherkkuja lemmikeille.

Antti itse on valtuutettu tarkistamaan kalastuslupia Etelä-Saimaan kalatalousalueen vesillä.
– Ei siinä hommassa ole mitään viranomaisten oikeuksia, mutta lupa kysyä lupia ja tarvittaessa voi tehdä näyttömääräyksen poliisille. Mutta yleensä ihmisillä on luvat kunnossa, ja meihin suhtaudutaan hyvin.

Pikkupoikana jo troolarissa

Antin suhde Saimaaseen alkoi kauan ennen kuin hän osasi edes uida kunnolla. Kun lastenvahtia ei ollut, hän oli vanhempien mukana veneessä.

– Lapsuusmuistoihin liittyy vahvasti veneet, kumisaappaat, muikut ja lokit, nauraa kalastajan poika.

Kyläniemi, jossa perhe on aina kalastanut, sijaitsee Suur-Saimaalla, Lappeenrannan ja Puumalan välissä. Se on alue, jota Häkkinen valvoo ja jossa hän kalastaa. Sen hän tuntee paremmin kuin useimmat ihmiset tuntevat oman lähimetsänsä.

Saimaan säätkin Antti tuntee, mutta on silti niiden armoilla. 

– Ilma sanelee aika lailla kaiken meille. Että ovatko asiakkaat liikkeellä ja liikkuuko kala. Liukas keli esimerkiksi talvella vie meiltä asiakkaita. Sitten taas järvellä tuuli on kaikkein ikävin asia. MARKUS KAILES

Vilkkainta kalakaupassa on joulusesongin aikaan sekä sydänkesällä. Lomia yrittäjä pitää, kun pystyy – useimmiten jäiden tulon tai lähdön aikaan, jolloin ei pääse kalalle.
– Viime syksynä ehdittiin käymään Skotlannissa. Sellaisia pidempiä viikonloppuja yritän järjestää, jos on joku tuuraamassa, Antti kertoo.

Ravitsemussuositusten mukaan kalaa pitäisi syödä kahdesti viikossa. Suomalaiset syövät sitä noin 14 kiloa vuodessa – mutta suurin osa siitä on tuontikalaa, ennen kaikkea norjalaista lohta. Eniten syötyjä kotimaisia luonnonkaloja ovat ahven, muikku, hauki, kuha ja siika.

Kalakauppa Forellissa kotimainen järvikala on tietysti ykkönen, mutta kysyntä vaikuttaa tarjontaan. MARKUS KAILES

– Talvisaikaan kuha on ehdottomasti se tärkein, sitten made ja hauki. Lohta myydään toki paljon.

Kuha on myös helppo valmistaa. Häkkisen ohje on yksinkertainen: pannulle voita ja vähän öljyä ja ruisjauhoissa leivitetty kuha paistumaan. Sitten päälle suolaa ja pippuria sekä lopuksi kermaa.

Muikku on kesän tähtituote, sitä Häkkiset pyytävät troolaamalla. Hauen arvostus on noussut viime vuosina – kauppansa se tekee erityisesti valmiina massana, joka on kuluttajalle helppo tuote.
– Fileet ajetaan valmiiksi sekoitukseksi, jossa on puolet lohta ja puolet haukea. Kalan proteiini pitää sen kasassa itsestään. Ei tarvita kananmunia eikä jauhoja. Jos on allergioita, se on hyvä juttu. Toki voi lisätä jotain mausteita ja vaikka juustoa oman maun mukaan, mutta siitä tulee helposti hyvää.

Aliarvostettuja kaloja ovat Häkkisen mukaan lahna ja säyne.
– Se ikäluokka, joka arvostaa lahnaa, ei enää juurikaan pääse omina avuin asioimaan. Nuorempaa asiakaskuntaa on taas vaikea saada lahnaan kiinni, myöntää kalakauppias.

Kauppahalli murroksessa

Juuri ennen Kronikoiden vierailua maaliskuun alussa Häkkisellä oli Etelä-Saimaan haastattelu Lappeenrannan kauppahallin tulevaisuudesta. Lappeenrannan kaupunki ja Etelä-Karjalan Osuuskauppa suunnittelevat kauppatorin merkittävää uudistamista, mihin sisältyisi vuonna 1956 valmistuneen kauppahallirakennuksen purkaminen.

Häkkistä ja kauppahallin muita yrittäjiä pohdituttaa uusien tilojen neliövuokra ja koko sekä S-ryhmän hallitseva rooli uudessa rakennuksessa. Kauppahallin yrittäjät julkaisivat asiasta yhteisen lausunnon helmikuussa. Häkkinen ei vastusta uudistuksia tai ole peloissaan, mutta haluaa järkeviä uudistuksia, ja paikallisuuden säilyvän. MARKUS KAILES

Häkkinen arvioi, että 80–90 prosenttia Forellilla asioivista on vakioasiakkaita, joista osa on asioinut jo kauan ennen kuin hän itse tuli mukaan. Alle 30-vuotiaita asiakkaita taas on vähän. Osin ehkä siksikin, että kauppahalli sulkeutuu neljältä, jolloin ruuhkavuosia elävät ovat vielä töissä.

– Ennen vanhaan oli aamukahdeksalta jono oven edessä, kun oli muikkuaika. Nyt aamulla ei juurikaan olla liikenteessä jonottamassa. Ja yhä enemmän kysymään valmiita tuotteita, koska nuorempi polvi ei osaa, ehdi tai halua itse käsitellä kalaa, yrittäjä pohtii.

Mitä helpompi kala on käsitellä, sen paremmin se myy. Tämä on realiteetti, jonka Häkkinen on oivaltanut, siksi Forelli myy kalapihvejä, graavikalaa ja esimerkiksi paistovalmiita fileitä. MARKUS KAILES

Uusin askel on kotiinkuljetuspalvelu, joka käynnistyi maaliskuussa Imatran ja Joutsenon alueille. Ajatus ei ole sinänsä uusi – koronan aikaan Forelli kokeili kotiinkuljetusta Lappeenrannan seudulla, ja se toimi. Mutta nyt kokeillaan uudestaan, asiakkaiden pyynnöstä.

Tarjolla olevat tuotteet listataan Facebookiin, ja asiakkaat tekevät tilauksensa puhelimitse. Toimitus tapahtuu torstai-iltapäivisin Lappeenrannan, Joutsenon ja Imatran taajama-alueille. Alle 50 euron ostoksista peritään viiden euron toimitusmaksu – yli 50 euron ostokset toimitetaan ilman lisäveloitusta. Muille alueille hinta sovitaan tapauskohtaisesti. 

Palvelu on suunnattu erityisesti niille, joilla ei ole omaa autoa tai jotka eivät enää pääse itse asioimaan. 

– Ideana on saada paikallista kalaa kuluttajille. Se on se tärkein asia. Ja ei kai yritys olisi näin kauan pystyssä pysynyt, ellei se olisi ihmisille tärkeä arvo ja asia, sanoo Antti.

– Ja tiedättehän sen yhden mainoksen. Syökää kalaa, syökää kalaa, virnuilee kalakauppias lopuksi.