Mies, joka tietää, miltä kesä maistuu

Rasimuksen mansikat ovat tuttuja monelle imatralaiselle. Kuten myös tilan yrittäjä, Simo Rasimus, joka on myynyt niitä maakunnan toreilla pikkupojasta lähtien. Lempilajike on vuosikymmenten varrella vaihtunut monesti, mutta yhä Simo tykkää torikaupasta ja mansikoista.

Simo Rasimus on kolmannen polven mansikanviljelijä ja intohimoinen urheilumies.

Rasimuksen maatilalla viljely on veressä – kirjaimellisesti. Suku saapui Imatralle evakkona sota-aikana, ja nyt Simo hoitaa tilaa Viraskorvessa kolmannessa polvessa.

– Sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 2014, kun luopumistuki tuli vanhemmilleni mahdolliseksi. He ovat kuitenkin edelleen täysillä mukana yrityksessä ja heillä on vielä intoa tähän hommaan, Simo nauraa.

Päätyminen yrittäjäksi kotitilalle ei ollut kuitenkaan itsestään selvää. Nuorena Simo suuntasi Lappeenrantaan opiskelemaan konetekniikkaa, mutta maanviljelyn kutsu vei lopulta voiton.

– Tutkintokin jäi kesken, kun innostuin yrittämisestä ja työnteosta. Ajatus kypsyi pikkuhiljaa, olin aina kesäisin kuitenkin mansikkahommissa. Mutta ei valinta ole kaduttanut kyllä yhtään, Rasimus vakuuttaa.

Vanhempien tuki on myös tarpeen: yrittäjän arki ei ole helppoa ja Rasimuksella on monta muutakin rautaa tulessa. Hän on mukana Imatran Urheilijoiden toiminnassa ja on ollut muun muassa järjestämässä hiihtotapahtumia Ukonniemen stadionille.

Hallaöiden ja teknologian vahtimista

Rasimuksen tila tuottaa kaikkea, mikä kuuluu suomalaiseen kesäpöytään: mansikoita, vadelmia, herneitä, omenoita ja varhaisperunoita. Maatilan pyörittäminen ei ole kuitenkaan kesäauringossa kypsyvän sadon ihmettelyä, vaan strategista liiketoimintaa, jossa ollaan paljon säiden armoilla. Mansikkasadon osalta kevät on vaativaa aikaa hallan vuoksi.

– Kevään hallaöinä on hektistä, silloin ei välttämättä nukuta, kun pitää olla vahtimassa satoa. Hallan takia joko laitetaan harsot tai sadetetaan vettä, mikä jäätyessään luovuttaa lämpöä mansikalle. Se on tietenkin työlästä, kun pitää vahtia ja sitten lähteä keskellä yöllä töihin, yrittäjä myöntää.

Rasimuksen maatila.

Teknologia tuo viljelyyn uusia mahdollisuuksia, mutta niihin investoiminen on kallista ja vaatii harkintaa.

– Jotkut kollegat ovat jo investoineet itseohjautuviin traktoreihin. Itse vielä mietin, koska on oikea aika hypätä mukaan. Meillä poimituista mansikoista menee tiedot suoraan pilvipalveluun ja kerääjäkin saa sieltä reaaliaikaiset tiedot. Automaatiosta on paljon hyötyä, esimerkiksi kastelussa, mutta pakko ihmisen on sitä silti vahtia.

Rasimus ei ole tehnyt suuria muutoksia tilan toimintaan. Viljelypinta-alaa on lisätty ja toimintaa tehostettu. Parhaimmillaan tilalla on ollut 80 henkeä töissä, missä riittää jo rekrytoitavaa ja organisoitavaa. Rasimuksen mukaan suurimmat haasteet ovatkin työvoiman saatavuus sekä kustannuksien kasvaminen.

Ilmastonmuutos näkyy viljelijälle

Simolle tärkeintä on yksi asia: tuotteiden laatu, joka myös ohjaa arkista arjen työtä.

– Minulle on tärkeää, että tuotamme hyvänmakuista marjaa, joka saadaan tuoreena ja mahdollisimman hyvälaatuisena kuluttajalle asti. Myöhäinen lajike, Malwina on oma suosikkini. Polka oli pitkään ykkönen meillä, mutta sen osuus on vähenemässä. Lajikkeita on paljon, viime vuonna meillä istutettiin 10 eri lajia. Katsotaan, miten ne nyt selviävät talvesta. Luonnon olosuhteet ja sää vaikuttavat paljon tekemiseen, eikä niihin edes pysty vaikuttamaan. Ja sään ääri-ilmiöt ovat lisääntyneet, sen näkee selvästi, Rasimus toteaa.

Ilmastonmuutos huolettaakin maanviljelijää, koska se väistämättä vaikuttaa elantoon ja työhön. Rasimuksen mukaan ilmastonmuutos voi parantaa viljelyolosuhteita Suomessa. Toisaalta huonot talvet heikentävät kasvien talvehtimista, mikä on taas huono asia.

Yrittäjän mukaan mansikanviljelyssä on paljon kyse asioiden optimoinnista ja hienosäädöstä.

– Miulla ei ole suuria muutossuunnitelmia. Mutta tässä pitää olla vähän Pelle Peloton ja keksiä uusia juttuja. Käymme myös paljon katsomassa muiden tekemisiä ja oppimassa, välillä jopa ulkomailla asti.

Kaliforniassa on maailman parhaat olosuhteet mansikalle, kun siellä voi olla yhdeksän kuukautta satamatta. Sielläkin Rasimus on käynyt hakemassa ideoita vaimonsa kanssa.

Lisää arvostusta kotimaiselle ruualle

Näin kevättalvella Rasimuksella on lunkimpaa, ainakin viljelyn osalta. Silloin yrittäjä tekee metsätalous- ja huoltotöitä, suunnittelee tulevaa sekä tietysti hiihtää.

– Tajusin jo 16-vuotiaana, etten pääse ihan huipulle hiihdossa. Halusin jatkaa kilpahiihtoa, kun oli hyvä porukka. Sitten oli pitkän matkan hiihtoja. Tykkään hiihtää edelleenkin, se on rentouttavaa, sanoo entinen kilpahiihtäjä.

Mies liikkuu muutenkin paljon ja viihtyy luonnossa ja pelloilla. Perheeseen kuuluvat viisivuotiaat kaksoset ja vaimo, joka on mukana yrityksen toiminnassa.

Rasimus ei ajattele vielä, onko omien lasten mahdollista jatkaa tilanpitoa. Nuoria yrittäjiä Simo neuvoo kouluttautumaan, hankkimaan tietoa monipuolisesti sekä valmistautumaan kovaan työntekoon. Nuoria tarvittaisiinkin lisää maatalousalalle.

– Tälle työlle pitäisi saada enemmän arvostusta ja pitäisi saada lisää nuoria tekijöitä. Miusta tämä on tärkeä asia, siksikin että ruuantuotannon rooli on vain korostunut näinä epävarmoina aikoina, yrittäjä painottaa.

Maatalousalalle tarvitaan lisää nuoria.