Niki Tuuli rakentaa Imatralle kilpapyöräilyn huipputiimiä
Aamutreenit, työpäivä Pyörävarikko-pyöräliikkeessä, piipahdus kotona ja iltatreenit. Siinä oli tyypillinen Niki Tuulen arkipäivä kisakaudella. Supersportin MM-sarjassa ajava ratamoottoripyöräilijä on tottunut treenaamaan ollakseen kova radalla - lajissa, jota hän on rakastanut pikkupojasta lähtien. Ajovuosia ei ole välttämättä enää paljoa edessä, minkä vuoksi Tuuli onkin suuntaamassa intohimoaan johonkin uuteen. Tuuli yhteistyökumppaneineen aikoo uudistaa suomalaisen kilpapyöräilyn ja rakentaa maailmalla menestyvän ammattilaistiimin Imatralta käsin.
Saarlammen radalla ajokipinänsä löytänyt ammattikuski on menettänyt ratamoottoripyöräilylle kolme varvasta.
Uudellamaalla syntynyt Tuuli ajautui jo nuorena, isänsä jalanjäljissä, moottoripyörien maailmaan. Kun Niki muutti äitinsä kanssa Imatralle neljännellä luokalla, päätyi hän Saarlammelle minimoto-kisoihin. Se oli menoa, ja pian Tuuli ajoi itse. Isä pyöritti Virtasalmen Motoparkkia, niinpä Niki vietti välillä enemmän aikaa radalla kuin koulussa – tai ainakin siltä se tuntui.
– Polte moottoripyöräilyyn tuli isältä ja kummisetä tuki aktiivisesti junnusta mm-sarjaan saakka. On paljon muitakin ihmisiä, jotka ovat auttaneet minua vuosien varrella, mistä olen heille kiitollinen. Esimerkiksi Jouni Kauppila on ollut tärkeässä roolissa, kuski listaa tukijoitaan.
Kisaradoilta saatu kipu ei höllennä kaasua
Lapsuus ei ollut kuitenkaan pelkkää moottoreiden pärinää. Kolmikymppinen Niki pelasi myös lätkää vuoteen 2010 asti. Kun nilkat hajosivat ajohommissa niin, ettei luistimia saanut enää jalkaan, oli aika keskittyä moottoriurheiluun.
– Isä on myös ajanut kilpaa moottoripyörällä, MM- ja EM-sarjoissa. Mutta muut perheestä eivät ole innostuneet ajamaan. Pelasin lätkää Ketterässä ja vanhassa jäähallissa. Tein muuten kerran Näreharjussa hattutempunkin, nauraa Tuuli.
Niki @ Ciudad del Motor de Aragón.
Loukkaantumiset ovat jatkuneet pitkin uraa, kuten ratamoottoripyöräilyyn kuuluu. Tuuli on rikkonut luitaan useasti ja kokenut vakaviakin onnettomuuksia. Kaudella 2022 huippukuski menetti kolme varvastaan, kun toinen jalka jäi ketjun ja rattaan väliin. Mies joutui opettelemaan kävelyn uudelleen.
Tuuli kuitenkin kokee saaneensa kilpaurastaan paljon.
– Nautin matkustamisesta. Se on hyvä lisä, sillä eihän tätä tehdä rahan vuoksi. Vuodesta 2012 asti olen kiertänyt ulkomailla ja olen saanut siitä todella paljon. Luulen, että olisin erilainen ihminen, jos olisin vaikka jatkanut jääkiekon pelaamista. Matkustaminen on tuonut paljon kokemuksia ja avartanut ajattelua.
Moottoriurheiluun liittyy kuitenkin paljon epävarmuuksia. Tallit, tiimit ja olosuhteet muuttuvat nopeasti, mikä vaikuttaa merkittävästi kilpailemiseen. Tuuli on niittänyt silti menestystä, suurimmalta osin sinnikkyytensä ja riskinottokykynsä ansiosta.
– Esimerkiksi viime vuonna olisi pitänyt olla kaikki hyvin, oli hyvät vehkeet, Ducati alla. Mutta sitten tiimillä ei ollutkaan rahaa. Kausi oli todella vaikea. Tiedät, ettei sulla ole todellisia mahdollisuuksia pärjätä, mutta on pakko yrittää ja tuoda tiimistä hyvät puolet esiin. Voitin Ranskan kisan, vaikka realistiset mahdollisuudet olisi ollut ehkä 8. sijaan. Voittaakseni jouduin kyllä ottamaan kovia riskejä, paljastaa Tuuli.
Pyöräilyyn vauhtia ilman moottoreita
Rohkeutta vaatii myös Tuulen uusi aluevaltaus. Mies aikoo rakentaa yhteistyökumppaniensa kanssa Imatralle kilpapyöräilijöiden ammattilaistallin, jolla haetaan kansainvälistä menestystä.
Ensin Pyörävarikon työkavereilla oli tavoitteena palauttaa Saimaa Cycle Tour -tapahtuman reittiennätys imatralaisille. Se saatiin tehtyä viime kesänä – 300 kilometrin ajo Saimaan ympäristössä sujui 6 tunnissa ja 42 minuutissa. Sitten Nikille ja Ukko Peltoselle syntyi suurempi idea: UN Cycling Team.
– Eka tavoitteemme on nostaa kilpapyöräilyn tunnettavuutta Suomessa. Haluamme myös rakentaa nuorille pyöräilijöille urheilijapolun Suomesta maailmalle, selittää Tuuli.
Peltonen on ammattipyöräilijä, jonka kautta tiimiin on hankittu huippunimiä: muun muassa Antti-Jussi Juntunen, Jesper Lindahl, Jaakko Sillankorva ja Axel Rantanen. Tiimiin kuuluu myös paraurheilija Matti Suur-Hamari. Ammattilaistiimin ympärille on tarkoitus luoda monipuolista liiketoimintaa, esimerkiksi tapahtumia, pyöräilysafaria ja treeniohjelmia kuntopyöräilijöille. UN Cycling Team on siis liikkeellä tosissaan ja näyttävästi.
– Haluamme tehdä uutta, hyödyntää paljon sosiaalista mediaa ja saada ihmiset kiinnostumaan lajista. Tietysti haluamme myös, että pojat polkevat kovaa ja saavat mitaleja, nauraa Tuuli.
Tuuli näkee itsensä tulevaisuudessakin urheilun parissa. Yksi mahdollinen urapolku on myös pelastusala. Tuuli on aiemmin jo tullut hyväksytyksi Pelastusopistoon, ja pohdinnassa on opiskelun aloittaminen siellä kauden 2025 jälkeen.
Tuuli on radalla ajaessaan voitonnälkäinen ja sen vuoksi välillä äkkipikainenkin. Kotioloissa mies on kuitenkin lempeä ja rauhallinen, mikä sopii tulevalle isälle.
– Olen ehtinyt tehdä paljon sellaisia asioita, joista aiemmin haaveilin, ne liittyvät tietenkin ajamiseen. Nyt on tärkeintä saada kasvatettua lapsesta kunnon ihminen, hymähtää Tuuli.
Kilpapyöräilystä tehdään kuningaslaji Imatralla.
