Imatralla on käyty kovaa filosofista kädenvääntöä jo vuosien ajan – Filosofiakahvila Virtapiiri on pisin yhtäjaksoisesti Imatran pääkirjastolla järjestetty ohjelma

Maija Riikonen kertaa alustuksessa Platonin määritelmät rakkaudelle. PETRI UUSITALO

Maija Riikonen aloittaa illan alustamisen. Lähemmäs parisenkymmentä filosofisesta keskustelusta kiinnostunutta henkilöä kuuntelee tarkkaan, kun hän käy läpi Platonin eri määritelmiä rakkaudelle. Illan aikana keskustellaan siitä, mitä rakkaus oikein on.

Mistä arvot tulevat? Mikä on taiteen ja kauneuden merkitys ihmiselle? Nämä ja monet muut kysymykset ovat askarruttaneet monia imatralaisia, joskus jopa Lappeenrannasta asti tulleita keskustelijoita. Filosofia sekä elämää suuremmat aiheet selvästi kiinnostavat ihmisiä.

Jukka Tavi kertoo, että hän on käynnistänyt useampiakin filosofisia keskustelupiirejä, mutta hän on mukana aktiivisesti enää Imatran filosofiakahvilassa. Vetovastuun hän on kuitenkin juuri vuodenvaihteessa luovuttanut Päivi Virkille, joka on aktiivisesti osallistunut filosofiakahvilan keskusteluihin.

Jukka Tavi on käynnistänyt useita filosofisia keskustelupiirejä eri paikkakunnilla. PETRI UUSITALO

– Olen asunut oikeastaan kolmella paikkakunnalla, ja joka paikassa olen yrittänyt saada tällaisia keskustelupiirejä aikaan. Haluan tarjota ihmisille estradin keskustella näistä aiheista, jotka selvästi kiinnostavat ihmisiä. Alkuvaiheessa tänne saapui ihmisiä, jotka olivat kiinnostuneita juuri filosofiasta, mutta aiheita meillä on ollut nyt laidasta laitaan, Tavi kertoo.

Puheensorina käy vilkkaana, ja Päivi Virkki jakaa ajoittain puheenvuoroja, jos useammalta suunnalta halutaan tuoda omat ajatukset keskustelun jatkumoon. Rakkaus on yleismaailmallinen ilmiö, johon jokaisella on jotain lisättävää. Selvää määritelmää ei kuitenkaan tunnu nousevan esille keskustelussa. Rakkaudelle löytyy kuitenkin ominaisuuksia, joista kaikki ovat yhtä mieltä: siinä täytyy olla mukana ainakin luottamus, välittäminen sekä uskollisuus.

Keskustelupiirit ottivat heti alkuvaiheessa hyvin tuulta alleen. Keskimääräinen osallistujamäärä pyöri kahdenkymmenen molemmin puolin. Hyvästä ja pahasta keskustellessa keskustelijoita oli paikalla jo yli kolmekymmentä.

– Keskiverto-osallistuja on yleensä eläkeikäinen henkilö, joka on suhteellisen hyvin koulutettu. Yleensä osallistujat myös tuntuvat jonkin verran tietävän niistä aiheista, joista käymme keskustelua, Tavi toteaa.

Mihin filosofiaa ja keskustelupiirejä sitten oikein tarvitaan? Tavilla on tähän heti antaa selkeä vastaus.

– Tietenkin jotta ymmärtäisimme toisiamme ja tulisimme toimeen toistemme kanssa. Se on tällä hetkellä yhä harvinaisemmaksi käyvä ominaisuus; some on tuntunut tehneen todella paljon pahaa sen osalta. Tämä paikka tuo lohtua siihen, että pystymme yhä keskustelemaan toistemme kanssa kohteliaasti, Tavi huokaisee.

Jukka Tavin mukaan iltojen tärkein anti on se, että keskustelijat voivat ymmärtää toisiaan paremmin illan jälkeen. PETRI UUSITALO

Keskustelua käydään koko ajan kohteliaasti, vaikka ajoittain tunnelma sähköistyy, kun esille nousee erimielisyyksiä tai puheenvuoro herättelee uusia näkemyksiä rakkauden luonteesta. Nostan myös itse esille omia ajatuksiani rakkauden luonteesta sekä sen tuhoavasta voimasta. Näkökulmat otetaan vastaan kohteliaasti, vaikka moni esittääkin eriäviä mielipiteitä.

Päivi Virkki on ennen haastattelua isännöinyt vain yhtä iltaa filosofiakahvilassa. Hän odottaa tulevaa iltaa jännittynein mielin, vaikka tunteekin jo suurimman osan osallistujista.
– Porukka on vuosien varrella aika vakiintunut, vaikka aina välillä mukaan tulee uusia kasvoja, Virkki kertoo.

Päivi Virkki toimi Lappeenrannassa varhaiskasvatuksen johtajana ja kiinnostui filosofisista kirjoituksista jo opiskeluaikana. PETRI UUSITALO

Virkki kertoo itse tulleensa mukaan filosofiakahvilaan henkilökohtaisen kiinnostuksensa vuoksi. Hän kiinnostui filosofisista kirjoituksista jo opiskeluaikoinaan.
– Täällä on ollut aina todella hyvä henki. Käyttäytymisestä ei ole oikeastaan ikinä tarvinnut huomauttaa, vaikka joskus onkin pitänyt huomauttaa päälle puhumisesta, mutta aina keskusteluja on käyty varsin kohteliaasti, Virkki mainitsee.

Keskustelussa käydään jopa läpi eläinten kykyä rakastaa. Yksi puhujista pitää mielikuvitusta tärkeänä osana rakkautta, mutta ongelmaksi muodostuu se, että mielikuvitusta pidetään jopa erottavana tekijänä ihmisten ja eläinten välillä. Osaavatko eläimet silloin rakastaa, vai onko kyseessä vain ihmisten ominaisuus?

Filosofiakahvilan tunnelmassa on vain yksi epäkohta, jota Tavi sekä Virkki pohtivat. Porukka on vakiintunut hyvin ja keskustelu rullaa eteenpäin, mutta uusia osallistujia tulee mukaan yhä harvemmin.

– Me olemme aika iäkkäitä täällä, ja minua ainakin kiinnostaisi, mitkä ovat sellaisia aiheita, joista myös nuoriso kiinnostuisi. Sitä kautta saataisiin myös uusia näkökulmia näihin keskusteluihin, Virkki pohtii.

Illan päättyessä en vieläkään ole täysin varma siitä, mitä rakkaus on. Ainakaan mitään aukotonta määritelmää ilta ei termille lyönyt lukkoon. Se kuitenkin korostui, että monet näkevät rakkauden erittäin pyhänä ja tärkeänä ihmiselämälle.

Jukka Tavi kuitenkin vastaa hyvin siihen, miksi illan anti jäi keskeneräiseksi:

– Mutta filosofian tehtävähän onkin kysyä eikä vastata.

Tavin mukaan filosofin ei tarvitse esittää vastauksia, vaan hyviä kysymyksiä. PETRI UUSITALO