Ruokolahden Freeski on lumivarma laskettelukeskus ja perheyritys, jossa talvet leikitään yhdessä

Milano-Cortinan talviolympialaisten jälkimainingeissa moni saattaa innostua lähtemään ladulle tai rinteeseen. Olympiavoittajatkin ovat aloittaneet joskus nollasta ja sitten innostuneet. Mutta mikä saa rakastumaan lajiin? Onko se kilpailuvietti vai vauhdin hurma? Vai onko se hyvä porukka ja lämmin yhteishenki jossakin pienessä hiihtokeskuksessa? MARKUS KAILES

Ruokolahden Freeski on sellainen paikka, josta löytyvät nämä kaikki elementit. 20 vuotta perheyrityksenä toiminut laskettelukeskus ei välttämättä kasvata olympiavoittajia, mutta se tarjoaa hyvät puitteet ja yhteisön, jossa intohimo lumilajeihin syttyy. 

– Tää on semmonen kohtaamispaikka meidän perheelle. Meidän voimavara on se, että meillä on nuoria paljon mukana tässä toiminnassa, kertoo Tuomas Toiviainen, joka vastaa perheyrityksen operatiivisesta toiminnasta.

Hänen rinnallaan työskentelee sisko Tiina Väänänen sekä vanhemmat Liisa ja Vesa Toiviainen, jotka ovat yrityksen kantasolu, kuten sisarukset itse kuvaavat. Perheyrityksen ovat perustaneet Vesa ja Veli-Pekka Toiviainen perheineen. 

– Me ja meidän lapsemme ollaan kaikki totuttu siihen, että talvet leikitään täällä yhteisiä leikkejä. Ollaan täällä päivät pitkät, tavataan toisiamme, mummo laittaa ruoat ja sitten lasketaan, Tiina naurahtaa. MARKUS KAILES

Kuulostaa idylliseltä ja hauskalta, mutta voiko se olla myös tuottavaa yritystoimintaa? Toiviaisten kohdalla sekin on mahdollista. 

Leijonarinteistä Freeskiksi

Ruokolahden rinteiden tarina alkaa 1980-luvun lopun laskettelubuumista. Hiihtokeskus perustettiin 1990-luvun taitteessa ja moni muistaa vielä sen vanhan nimen, Leijonarinteet. 2000-luvun alussa keskus oli useita vuosia suljettuna, kunnes Toiviaiset ostivat sen itselleen vuonna 2006.

Sitten nimi muutettiin Ruokolahti Freeskiksi, joka tänä vuonna viettää 20-vuotisjuhliaan.

– Ensimmäiset 10 vuotta meni varmaan siihen, että on koitettu saada tätä näyttämään hiihtokeskukselta. Mutta tällä hetkellä väitän, että ollaan pienistä hiihtokeskuksista yksi Suomen energiatehokkaimpia ja lumivarmimpia, Tuomas linjaa. MARKUS KAILES

Panostus on kannattanut. Hiihtokeskus on kehittynyt vauhdilla ja kerännyt vierailijoilta runsaasti kiitosta hyvistä rinteistä ja palvelusta. Niitä on kehitetty monipuolisesti, jotta rinteissä viihtyisi sekä pieni ensikertalainen ja kokenut parkkilaskija.

Freeski tarjoaa kuusi valaistua ja täysin erilaista rinnettä, joista pisin on noin 500 metrin mittainen. Kaikki rinteet ovat koneellisesti hoidettuja, ja kaksi ankkurihissiä tarjoavat mukavan kyydin takaisin ylös. Perheen pienimmät viihtyvät helpossa lastenrinteessä ja pulkka- ja liukurimäessä, kun taas kokeneemmat laskijat löytävät haastetta mustilta rinteiltä.

Lisäksi kaksi Matikkalanmäen rinteistä on muovattu lautailuun ja freestylehiihtoon sopiviksi streeteiksi, joista löytyy reilejä ja bokseja. Tapio Nousiainen ja Vili Rautio ovat laskeneet Freeskissä pienestä pitäen – nykyään kaksikko tekee parkit muille laskijoille.

– Me käytetään tosi paljon aikaa ja resursseja siihen, että niissä olis tosi hyvä laskea. Meillä on aika vapaat kädet rakentaa reilejä, Nousiainen paljastaa. MARKUS KAILES

Parkit tehdään viimeisen päälle ja taidolla.

– Siinä on aika lailla lumen levitystä ja sitten tietysti pitää kaivaa reilejä lumen sisään ja tehdä hyppyrit. Ison hyppyrin tekeminen on aika aikaa vievää, että kaikki kulmat saadaan oikein. Ja sitten totta kai niitä pitää huoltaa joka päivä laskujen jälkeen, sanoo Rautio.

Nuorten miesten mukaan hyvä parkki on sellainen, jossa voi laskea eritasoiset laskijat ja joka on helposti muokattavissa. Kauden aikana on tehtävä muutoksia, että parkki pysyy kiinnostavana laskijoille.  

Rautio ja Nousiainen kannustavat kaikkia kokeilemaan parkkeja rohkeasti.

– Täällä kaikki otetaan hyvin vastaan. Voi tulla ihan opettelemaan: kaikki kuitenkin treenaa omia temppujaan, eikä kukaan keskity siihen, jos joku tekee ensimmäistä kertaa jotain, lupaa Rautio.

Turvallisuudesta parkeissa tai Freeskin rinteissä ylipäänsä ei tingitä. MARKUS KAILES

– Pitää olla todella huolellinen esimerkiksi siitä, ettei laske ihan toisen perään. Ja sitten jos jollekin sattuu jotain, niin pitää heti ilmoittaa, että voidaan auttaa. Ketään ei saa jättää yksin missään nimessä, painottaa Nousiainen.

Positiivinen henki kantaa

Parkit eivät rakennu itsestään, eivätkä rinteet pysy kunnossa ilman jatkuvaa työtä. Freeskin voimavara on henkilökunta ja sen mutkaton yhteisöllisyys. Arjessa se näkyy käytännöllisenä joustavuutena ja toisten tukemisena.

– Se, mikä tässä on tosi huippua, on se että meidän keskinäiset välit on niin vahvat, että jos oma elämäntilanne on semmoinen, että pystyy välillä osallistumaan vähemmän, niin se on ok ja se riittää. Tuki- ja kannattelukulttuuri on ollut tosi tärkeää ja hienoa, paljastaa Tiina Väänänen perheyrityksen dynamiikasta.

Perheyrityksessä työskentelee myös Tiinan puoliso Janne Väänänen, joka nähdään pääsääntöisesti töissä välinevuokraamossa ja lipunmyynnissä.

– Mikäs täällä on kauniissa Saimaan maisemissa palvella asiakkaita. Tärkeintähän on saada asiakas hymyilemään ja innostumaan lajista. Se tässä on hienointa, jos saa uusia innokkaita lajin pariin, Janne tähdentää. MARKUS KAILES

Freeskin laajasta välinevuokraamosta löytyy kaikenlaisia laskettelusuksia, lumilautoja, snowmotoja sekä liukureita ja pulkkia mäenlaskuun. Retkeilyn ystävät voivat vuokrata käyttöönsä liukulumikengät. Välineitä löytyy alle kouluikäisillekin ja tarvittaessa monot kaivetaan myös oikeasti isokenkäisille. Vuokrattavana on myös kypäriä, selkäpanssareita ja muita turvallisuusvälineitä. Vuokraamon väki hoitaa myös suksien ja lautojen huollon ammattitaidolla.

– Asiakkaat yleensä jättävät meille välineet voiteluun ja perushuoltoon tai esimerkiksi siteiden asennukseen. Mikä onkin tärkeää – säännöllinen huoltaminen lisää laskunautintoa ja pidentää välineiden käyttöikää, mies muistuttaa.

Janne nauttii itsekin laskemisesta.

– Ripstick-tyyppisillä vapaalaskusuksilla mennään, joskus vähän rauhallisemmin ja joskus vähän kovemmin. 

Freeskissä voi aloittaa laskemisen vaikka nollasta, koska tarjolla on hiihtokouluja. Mutta pakko rinteeseen ei ole kavuta: murtomaahiihdon ystäviä palvelee se, että kunnan latuverkosto kulkee vierestä. Perhe voi kokoontua yhteen liikkumisen jälkeen laskettelukeskuksen kahvioon tai suunnata omien eväiden kanssa Freeskin kotaan. MARKUS KAILES

Kohti tulevaisuutta

Tammi- ja helmikuussa pakkasia on riittänyt ja uutta luntakin on saatu. Kuluvan talven alku oli kuitenkin hankala laskettelukeskuksille. Pakkaset antoivat odottaa, mikä tarkoitti, ettei tykkiluntakaan saatu kaikissa keskuksissa ajoissa rinteisiin. Ruokolahdella kausi saatiin käyntiin marraskuun lopussa säilölumen ansiosta.

Freeskin rinteiden lumitilannetta seuraa tarkkaan Tuomaksen veli. Tommi kertoo itse tekevänsä kaikkea mahdollista rinteenajosta ja lumetuksesta hissi- ja vuokraamovuoroihin.

– Työ on monipuolista, eikä kovin tiukasti aikaan sidottua, vitsailee Toiviainen.

Varsinkin lumetuksen aikaan töitä laskettelukeskuksessa riittää kellon ympäri. Rinteiden kunnossapitotyötä taas riittää ympäri vuoden. Millainen on sitten täydellinen rinne?

– Sitähän ei pysty sanomaan. Riippuu ihan, keneltä kysyt. Mutta kai se on sellainen, mitä on helppo laskea ja siinä on hyvä lumi, pohtii Tommi. MARKUS KAILES

Joku saattaa povata lumilajien suosion hiipuvan hankalien talvien ja ilmastonmuutoksen vuoksi. Itä-Suomen laskettelukeskusten tilannetta ei myöskään ole helpottanut itärajan sulkeutuminen. Freeskillä on vankka asema maakunnan sisällä ja asiakkaita on riittänyt. Perheyrityksessä suhtaudutaankin toiveikkaasti tulevaan.

– Nyt tällä hetkellä pyritään siihen, että asiakkaille pystytään tarjoamaan mahdollisimman monipuolista palvelua ja monipuolista tekemistä, vaikka ollaankin pienempi paikalliskeskus, sanoo Tuomas Toiviainen.

Kevättalven aurinko ja Freeskin hyvin hoidetut rinteet tarjoavat mielekästä tekemistä vielä paljon tällekin talvelle. Eikä vähiten siksi, että Salosaaressa juhlitaan vielä maaliskuussa pyöreitä vuosia. 

– Meille on tulossa semmoinen parkkitapahtuma maaliskuun 8. päivä, jossa pääsee tekemään temppuja ja katsomaan toisten taitoja. Tarjolla on varmasti hyvän hengen juttu ja ehkä jotain palkintoja, vihjaavat parkkivastaavat Vili Rautio ja Tapio Nousiainen.

– Varmasti luvassa on laskemisen vapautta ja iloa. Se on meille tärkeää ja kaiken tekemisen ydin, painottaa Tiina Väänänen lopuksi. MARKUS KAILES