Rasimuksen tilalla sää sanelee yöunet ja tienestit – ensimmäiset mansikat kypsyvät juhannukseksi
Tähän aikaan vuodesta Satu ja Simo Rasimukselta kysytään toistuvasti yhtä ja samaa asiaa: ehtivätkö mansikat kypsyä juhannukseksi? Tänä vuonna viljelijäpariskunta voi vastata kokemuksen varmuudella, että kyllä ehtivät. Talvi, kevät ja alkukesä on ollut suotuisa mansikalle.
Aina suotuisat säät eivät osu kohdilleen, minkä imatralaiset viljelijät varsin hyvin tietävät. Viime kesänä alkukesä oli hullun lämmin, ja mansikkasato valmistui normaalia aiemmin. Se yllätti kotipakastajat ja vaikutti myös sadon laatuun. Tänä vuonna sääherra on ollut armeliaampi.
– Mansikat talvehtivat hyvin, oli riittävästi lunta. Kevät sujui hyvin ja nyt ei ole ollut liian kuumaan, eikä kuivaa, iloitsee Simo Rasimus.
Sääennusteiden seuraaminen kuuluu olennaisesti mansikanviljelyyn, mutta kevään hallaöiden aikaan se muuttuu kirjaimellisesti kyttäämiseksi. Kun lämpötila uhkaa laskea nollan alapuolelle, on hypättävän sängystä ja lähdettävä suojaamaan satoa.
– Pahimmillaan ollaan yksi yö nukuttu silleen, että kello soi puolen tunnin välein. Aina kun ehdit torkahtaa, niin silloin se kello taas soi, kertoo Satu Rasimus.
Tähän aikaan vuodesta hallayöt eivät ole enää ongelma, mutta mansikkamaalla täytyy käydä silti päivittäin tarkastuskierroksella.
– Pitää seurata onko tullut ötököitä, tarvitseeko niitä torjua tai onko jotain muuta, mikä vaatii huomiota. Pitää seurata kastelun tarvetta ja niin edelleen. Jos tänään näyttää hyvältä, niin huomenna aamulla ei välttämättä näytäkään, selittää Satu, joka on paneutunut mansikanviljelyn saloihin vasta avioliiton myötä.
Puoliso Simo on kasvanut mansikanviljelijäksi - hän viljelee sukutilaa Imatran Viraskorvessa jo kolmannessa polvessa. Tämän vuoden sadon Simo ennakoi olevan hyvä ja valmistuvan normaalissa ajassa. Myös vadelmasato vaikuttaa lupaavalta, vinkkaa yrittäjä.
Rakkaustarina syntyi torilla
Satu ja Simo työskentelevät yhdessä samassa yrityksessä. Heidän rakkaustarinakaan ei ole tavallisemmasta päästä. Nuoret tapasivat toisensa kesällä Kouvolan torilla, jossa olivat molemmat myyjinä. Ensin pari ystävystyi ja myöhemmin suhde kasvoi parisuhteeksi. Kun rakkaus syveni, muutti Satu Imatralle.
– Minun piti itse tehdä se päätös, että muutan ja tulen myös tähän töihin. Ei siinä olisi ollut muuten mitään järkeä. Simo ei olisi voinut paketoida peltojaan ja muuttaa minun perässä, vaimo hymyilee.
Satun tradenomiopinnoista on ollut hyötyä tilalla – hän pyörittää hallintoa ja vastaa muun muassa rekrytoinnista. Maatilan vuosirytmi vaikuttaa pariskunnan työnjakoon ja arkeen.
– Kesällä Simo hoitaa peltohommat, mansikan tukkumyynnin ja mansikoiden kuskaamisen. Käytännössä kaikki muu jää miule, mutta hyvin tässä on pärjätty.
Rasimuksen tilalla sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 2014. Simo ei ole tehnyt suuria muutoksia tilan toimintaan – lähinnä viljelypinta-alaa on lisätty ja toimintaa tehostettu. Tila tuottaa kaikkea, mikä kuuluu suomalaiseen kesäpöytään: mansikoita, vadelmia, herneitä, omenoita ja varhaisperunoita.
Kesätyöntekijöistä oli hyvin tarjontaa
Tänä kesänä Rasimuksen tilalla työskentelee 50 henkeä, kun lasketaan mukaan kaikki myyjät ja poimijat. Työvoiman saatavuus ei ole yleensä kovin helppoa, mutta tänä vuonna myyjistä oli ylitarjontaa.
– Huonot ajat näkyy siinä, että meille haki paljon aikuisiakin, mikä on harvinaista. Voimme kuitenkin tarjota aika pieniä tuntimääriä, että mietin itse, onko siinä järkeä. Ja mielellämme tarjoamme kesätöitä paikallisille nuorille, joille on tärkeää saada kartutettua työkokemusta. pohtii Satu Rasimus.
Tilallisten oma työ on vaihtelevaa ja välillä stressaavaakin.
– Aamulla, kun avaat silmät, et voi tietää, mitä päivä tuo tullessaan. Yksi puhelinsoitto voi muuttaa suunnitelmat. Jos vaikka myyjä ilmoittaa olevansa sairas, pitää alkaa järjestellä toista tilalle tai sitten on mentävä itse.
Satu saakin Simolta kiitosta hallinnon pyörittämisestä ja sosiaalisista kyvyistään.
– Hän on yhteydessä työntekijöihin, asiakkaisiin ja muihin. Ja tulee kaikkien kanssa hyvin toimeen, Simo kehuu.
Satu puolestaan kuvailee puolisoaan rautaiseksi ammattilaiseksi, jolla on uskomaton kyky pysyä rauhallisena.
– Vaikka välillä se kakka lentää tuulettimeen ja menee aika lujaa, niin Simo ei stressaa. Se sanoo, että juodaan kahvit ja katsotaan sitten, vaimo nauraa.
Vaikka tilalla viljellään monia kasveja, ovat mansikat ehdottomasti haastavin lajike. Hyvän sadon saaminen on kiinni monesta eri tekijästä, ja kaikessa ollaan sään armoilla. Yksivuotinen herne on taas helpoin viljeltävä.
Rasimuksen tilalla tuotannossa on aina pyritty mahdollisimman hyvään makuun, mikä ohjaa lajikevalintoja ja viljelytekniikoita. Uusi lajikkeita on testattava, jotta löytää sopivat.
– Viime vuonna istutettiin 10 uutta, eri mansikkalajiketta. Tämä kesä näyttää, mitkä niistä voidaan ottaa oikeasti käyttöön. Kaikki näyttävät kyllä talvehtineen hyvin, sanoo Simo.
Kotimaisen puolesta
Rasimuksen tila pyrkii myymään tuotteensa tuoreena suoraan kuluttajille. Torimyynti on edelleen tärkeä osa liiketoimintaa, ja tuotteita saa kaikilta Imatran seudun toreilta. Suunnitelmissa on myös pitää itsepoimintapäiviä tilalla myöhemmin kesällä.
Asiakkaat palaavat Rasimuksen tiskille yhä uudelleen laadun ja maun vuoksi.
– Kukaan ei halua puisevia mansikoita, jotka eivät ole hyviä. Meidän mansikat ovat aina maukkaita ja laadukkaita. Siitä pidämme kiinni, Simo lupaa.
– Asiakkaat voivat saada mansikat niin, että ne on poimittu vain muutama tunti aiemmin. Pellolta pöytään -ajatus toteutuu erittäin hyvin, lisää Satu.
Kotimaisen ruuan arvostus on viljelijöille tärkeää – he toivoisivat, että olisi myös kuluttajille.
– Jos haluaa sitä puhdasta, kotimaista, hyvää tavaraa, niin se on vaan fakta, että siitä on myös maksettava vähän enemmän. Mutta eihän suomalaisia mansikoita kannata edes verrata Espanjasta lennätettyihin, tähdentää Satu.
