Vuoden tyrijä -palkinnosta haaveileva yrittäjä Tuomas Rautio uskoo kauppakeskus Mansikkapaikan menestykseen
Imatralaislähtöinen rakennusalan yrittäjä, kiinteistösijoittaja ja Torppari Yhtiöt Oy:n perustaja Tuomas Rautio ei ole perinteinen, pukuun pukeutuva toimitusjohtaja. Käytöksensä ja ulkomuotonsa perusteella häntä voisi hyvinkin luulla moottoripyöräkerholaiseksi, nuorisotyöntekijäksi, muusikoksi tai vaikka elokuvatuottajaksi. Ja rehellisyyden nimissä: Rautio olisi vakuuttava kaikissa näissä rooleissa.
Katu-uskottavuutta ainakin löytyy: mies on käynyt elämän kovaa koulua, kulkenut kadun varjoisempaa puolta ja rypenyt välillä ojassakin. Mutta Rautio on taistellut tiensä takaisin valoon ja kaidalle tielle. Nykyään hän pyörittää useampaa yritystä menestyksekkäästi ja valmistautuu parhaillaan omistamansa kauppakeskus Mansikkapaikan avajaisiin.
Rautio päätyi kauppakeskuksen omistajaksi vähän sattumalta. Mies osti orimattilalaiselta kiinteistösijoittajalta K-Raudan kiinteistön Virasojalta, kun Torppari tarvitsi lisää varastotilaa. Tämän jälkeen Joel Mäkelä kysyi Rautiota osaomistajaksi Mansikkapaikkaan.
– Piti minuu siihen vähän houkutella. Mutta kyllä täällä tarvitaan palveluja ja Imatralla pitää olla tekemistä. Ja paikalliset yrittäjät ansaitsee näkyvyyttä, sanoo Rautio.
Ihan läpihuutojuttu hiljentyneen kauppakeskuksen elävöittäminen suljetun itärajan vieressä ei ole. Mutta Rautio on yllytyshullu ja hän rakastaa Imatraa.
Kun Mansikkapaikka alun perin avattiin vuonna 1990, loppui mansikkakakku kesken ja esiintymässä oli Napakymppi-tv-ohjelman kaksikko Kari Salminen ja pianisti-Kaitsu. Lehtitietojen mukaan avajaisissa oli noin 13 000 henkeä.
– Hanne Huoso vetää nyt kauppakeskusta. Hän oli miulla myös Torpparilla töissä, joten tiedän että hän pystyy siihen. Hanne on saanut sinne nyt 15 uutta vuokralaista. Alun perin oli ajatus saada tupa täyteen juhannukseen mennessä. Ihan se ei taida onnistua, mutta hyvin menee silti, iloitsee kiinteistömoguli.
Kilpailuhenkinen yrittäjä haaveilee tämän vuoden avajaisten houkuttelevan vielä enemmän väkeä. 14. kesäkuuta pidettävissä avajaisissa esiintyvät muun muassa Duudsonit kaksikko HP ja Jarppi. Rautio tietää, että epäilijöitä löytyy Imatralta.
– Kyllä moni ihmettelee, miten Mansikkapaikan voi näinä aikoina saada menestymään. Varmasti moni nauraakin, mutta ei se haittaa. Itse asiassa, jos joku nauraa miulle, että en pysty, niin silloin vasta innostunkin tekemään. Jos Suomen Yrittäjät rupeisi jakamaan Vuoden Tyrijä -palkintoa, sen ottaisin mielelläni, sanoo Rautio vain puoliksi leikillään.
Tupakkaa moottoritien sillalla
Kronikoiden haastattelua käytiin Tuomaksen nuoruusvuosien vakipaikassa, Vintterin sillalla. Paikassa, missä teinivuosien kasvuriitit hoidettiin sen ajan tyyliin.
– Täällä myö nuorena kokoonnuttiin. Polteltiin tupakkaa ja kiusattiin toisiamme. Välillä kytättiin, ettei näy kenenkään vanhempia. Kotiin mennessä piti röökikättä uittaa tankissa tai mopon pakoputkessa, että haju peittyi, nauraa Tuomas.
Tuomas Rautio vei Vintterin sillalle Kronikat Median Janne Rasimuksen, joka on miehen lapsuudenystävä. Miehet innostuivat muistelemaan vanhoja haastattelun lomassa.
Koska kännyköitä ei ollut, oli silta se paikka, josta kavereita löytyi aina varmasti.
– Kun soitti kaverin lankapuhelimeen ja jos se ei ollut kotona, oli se 99% varmuudella täällä sillalla.
Lapsuuden Imatra opetti Rautiolle elämän pelisääntöjä, eikä erityisen pehmeästi. Kirkkonummelta kesken ala-asteen Imatralle muuttanut poika sai kuittailua puhetyylistään, eikä Rautiota meinattu muutenkaan ottaa porukoihin. Lopulta Tuomas lunasti itselleen hyväksyntää hommattuaan pornolehden, jota luokkatoverit kävivät vuoron perään lukemassa.
Koulu ei kuitenkaan oikein maistunut ja läheisten sukulaisten kuolemat söivät opiskelumotivaatiota entisestään. Kahdeksannen luokan jälkeen Rautio olikin valinnan edessä.
– Miulle oli tulossa sinä keväänä kuusi tai seitsemän nelosta. Opettajat antoivat vaihtoehdoiksi käydä kasiluokka uudestaan tai vaihtaa erityiskouluun. Menin erityiskouluun vähän vastentahtoisesti, mutta se oli lopulta ihan hyvä juttu.
Pajakoulussa oli Raution mukaan paljon olosuhteiden uhreja. Ei niinkään tyhmiä tai oppimiskyvyttömiä nuoria, vaan taiteilijasieluja ja vähän erilaisia tyyppejä. Mies muistelee peruskoulun olleen vaikeaa aikaa. Ammattikoulussa ei ollut sen helpompaa. Rautio kertoo kokeilleensa opiskelua ammattikoulussa eri linjoilla useampaan otteeseen. Ja aina välissä nuorukainen löysi itsensä töistä raksalta.
– Palkasta meni puolet bensaan ja loput kaljaan. Siihen aikaan rakennustyömailla oli paljon juoppoja, ja itsellekin maistui jo silloin vähän turhan hyvin, myöntää Rautio.
Bisneskasvatusta isoisältä
Vaikka Rautio on yrittäjäperheestä, ei yrittäjäksi ryhtyminen ollut itsestään selvää. Miehen ensimmäinen bisnes oli nuoruudessa golfpallojen myynti. Tuomas kahlasi kavereineen golfkentän vesiesteissä, keräsi sinne lentäneitä palloja ja myi niitä hyvällä katteella. Kaupankäynnin logiikkaa Rautio kertoo oppineensa ennen kaikkea isoisältään.
– Isoisä soitteli aina myynnissä olevista maatiloista ja asunnoista. Sitten mentiin niitä kattomaan. Isoisä näytti, miten tingitään ja miten neuvotellaan. Siinä oppi.
Nuoruuden hurjiin vuosiin mahtuu verkostomarkkinointia ja sekoilua Kauko-idässä, jonka jälkeen Rautio tuli kotiin häntä koipien välissä.
– Lentokentällä tuli itku. Ei ollut puhelinliittymää, ei kotia, ei pennin latia taskussa. Oli pakko muuttaa vanhempien kellariin. Silloin mietin hyppäänkö tornitalon katolta kierien alas vai teenkö helvetisti töitä ja maksan velkani. Valitsin työt, selittää mies vakavana.
Kun Rautio keräsi elämäänsä kokoon, hän teki raksahommia pääkaupunkiseudulla ja kartutti työkokemustaan. Yrittäjäura alkoi sitten pienestä pakosta: Rautio oli mukana Rauhan kylpylän rakentamisessa, mutta työnantajan firma meni konkurssiin. Tuomas jatkoi kuitenkin rakennushommia ja päätyi yrittäjäksi.
Rautio joi elämänsä viimeisen kaljan firman avajaisissa. Hyvän alkustartin jälkeen tuli takapakkia ja tiet erosivat yhtiökumppanin kanssa. Sitten piti hakea uudelleen vauhtia yritystoimintaan, eikä raitistuminenkaan ei ollut helppoa.
– Ensimmäiset viisi vuotta oli yhtä helvettiä, vaikka bisnes menestyikin. Mielen kanssa sai tapella, mutta kyllä se kääntyi lopulta. Mutta aika paljon oli läpikäytäviä asioita, paljastaa yrittäjä.
Nykyään Rautio ei juo, ei edes kahvia. Sikareita kuitenkin kuluu, ja työpäivät venyvät, sen verran addikti mies toteaa olevansa.
– Torppari lähti siitä, että piti vaan tehdä duunia niin perkeleesti. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin onnistua, hän summaa.
Suomen ja rakennusalan tulevaisuus
Rautio on näkyvä persoona, joka ei pelkää kertoa mielipiteitään. Ei myöskään rakennusalan tai koko Suomen tulevaisuudesta.
– Virolaiset hakivat täältä aikanaan taidot ja menivät takaisin. Ja nyt itäblokin porukka alkaa tienata saman verran kuin myö. Kun Ukrainan jälleenrakennus alkaa, suomalaiset työmaat varmaan tyhjentyvät kokonaan, ennustaa Rautio.
kuva, Torppari Yhtiöt Oy
Rakennusalan yrittäjä tietää, ettei osaavaa ulkomaista työvoimaa ole enää saatavilla kuten aiemmin. Ammattiyhdistysliikkeet ovat vieneet asiat liian pitkälle, kun suomalaisten palkkaaminen on yrittäjälle kallista ja riskialtista.
– Suomessa on liian korkeat kynnykset työhön paluuseen, ja ammattiliitot on pilanneet työmarkkinoiden joustavuuden. Suomessa ylipäänsä pitäisi vähentää mahdollisuuksia olla muiden elättinä ja tehdä työnteko helpoksi, niin tääkin ala elpyisi.
kuva, Torppari Yhtiöt Oy
Viime vuonna Torppari Yhtiöt Oy:n liikevaihto oli lähes 12 miljoonaa euroa ja yritys työllisti noin 60 henkilöä. Yrityksen asiakkaita ovat kansainväliset sekä valtakunnalliset infrastruktuuri-, talo-, toimitila- ja teollisuushankkeita rakentavat toimijat. Tilauksia on vielä riittänyt, mutta rakennusala on herkkä suhdannevaihteluille.
kuva, Torppari Yhtiöt Oy
– Talvi- ja kesävaihtelu oli suurta vielä 10 vuotta sitten. Nykyään talvellakin rakennetaan paljon, mutta suhdanteet vaihtelevat muuten. Oon palkannut yli 800 ihmistä tässä viidessätoista vuodessa. Se on aika iso kasa työhaalareita, jos ne laitettais tuohon pinoon, huomauttaa Rautio.
Yrittäjä myöntää, että kauppakeskus Mansikkapaikka on hänelle osittain tapa maksaa velkaansa Imatralle.
