Tuula Muukka astui vuodenvaihteessa Pakanaverkko ry:n puheenjohtajan rooliin. Järjestö on toiminut jo vuodesta 1999, ja sen alla on useiden eri uskontokuntien edustajia kotimaisesta väenuskosta muinaisegyptiläisiä jumalia kunnioittavaan ortodoksikemetiläisyyteen asti. Uskonnollisesta yhdistyksestä ei kuitenkaan ole kyse. Pakanaverkon kaksi pääarvoa ovat tasa-arvo sekä uskonnonvapaus.

– Pakanaverkko ei itse järjestä minkäänlaisia uskonnollisia menoja, vaan olemme edunvalvontajärjestö. Olemme hyvin vahvoja uskonnonvapauden puolestapuhujia ja olemme ottaneet kantaa myös silloin, kun valtauskontoja kohtaan on hyökätty. Kirkonpolttajat eivät kuulu meidän porukkaamme. Asia on aivan päinvastoin: jos jossakin islamilaisia pyhäkköjä runnellaan, me olemme heidän puolellaan siinä mielessä, että uskonnonvapaus kuuluu kaikille, Muukka kertoo.

Tuula Muukka kertoo olevansa erittäin kiinnostunut eri uskonnoista. Pakanaverkon kautta hän on päässyt tutustumaan eri ihmisiin ja uskontoihin. PETRI UUSITALO

Vaikka Muukalla on vaikuttava lista eri uskonnoista, joiden edustajia Pakanaverkon riveistä löytyy, pakanuutta on kuitenkin hyvin hankala määritellä. Pakanuudella tarkoitetaan perinteisesti kristinuskon ulkopuolisia uskontoja, joissa esimerkiksi monijumalaisuus korostuu. Pakanaverkon ulkopuolelle jäävät kuitenkin jotkut valtauskonnot, jotka sisältyisivät, Abrahamilaisista uskoista päin katsoen, pakanuuden määritelmään. Esimerkiksi japanilainen shintolaisuus sekä intialainen hindulaisuus menevät määritelmältään pakanauskonnoiksi, mutta kumpikin ovat maissaan valtauskontona, eikä niitä mielletä pakanallisiksi.

– Pakanuudella on aina tällainen negatiivinen määritelmä, että ei sitä tai ei tätä, mutta mitä se sitten on? Meidän jäsenistössämme on muutama uskontotieteilijä, ja heiltä usein kysytään, miten uskonto tai pakanuus määritellään. En itsekään osaa sitä oikein sanoa, Muukka kertoo.

Muukka kuitenkin toteaa, että pakanuuden erottaa valtauskonnoista dogmien vähäisyys tai vapaus valita itselle sopivia osia niistä. Muukka edustaa itämerensuomalaista väenuskoa, ja kirjallisten lähteiden vähäisyys tekee sen harjoittamisesta erittäin vapaata.

– Meidän on varmaan vain mentävä sillä, että pakanuus on jotain valtauskontojen ulkopuolista sekä vähemmän dogmaattista, Muukka toteaa.

Esihistoriaankaan katsominen ei tuo pelastusta, sillä uusia pakanauskontoja syntyy myös tasaiseen tahtiin. Esimerkiksi kopimismi sekä diskordianismi ovat syntyneet viime vuosisadan aikana, ja niidenkin edustajia löytyy Pakanaverkon sateenvarjon alta.

Tuula Muukka kertoo olevansa “tapaväenuskoinen”. PETRI UUSITALO

Muukka löysi itse Pakanaverkon parikymmentä vuotta sitten. Hän ei muista tarkalleen, miten hän järjestöön törmäsi, mutta kiinnostui heti sen olemassaolosta.

– Haluan tietää vähän kaikesta ja olen hirveän utelias luonteeltani. Löysin Pakanaverkon aluksi internetistä, mutta hyvin nopeasti osallistuin paikallistapaamisiin. Niitä oli silloin säännöllisesti Lappeenrannassa, ja jäseninä oli lähinnä opiskelijoita, Muukka kertoo.

Pakanaverkko oli tuolloin yksi harvoja pakanoiden etujärjestöjä. Muukka kertoo kuitenkin kentän pirstaloituneen aivan lähivuosina. Monien eri katsomusten harjoittajat ovat perustaneet omia järjestöjään ja toimivat lähinnä omissa porukoissaan. Korona-aika toi oman iskunsa, kun Pakanaverkko ei voinut järjestää kokoontumisia, joissa eri katsomusten edustajat kohtaavat toisiaan.

– Jäsenmäärä on pudonnut jo alle 30:een, vaikka jäsennumeroita on annettu jo yli 400 kappaletta. Pakanaverkko on aika lailla hävinnyt pois ihmisten tietoisuudesta. Ennen meidän edustajiamme kävi puhumassa kouluilla tai vaikkapa Prometheus-leireillä järjestöstämme, mutta en tiedä, onko kutsuja tullut enää aikoihin, Muukka pohtii.

– Viestinnän suhteen meillä olisi myös paljon petrattavaa. Lehdistötiedotteita ei ole tainnut lähteä meiltä aikoihin. Toisaalta ei ole ilmennyt mitään, mihin ottaa kantaakaan, Muukka toteaa.

Tuula Muukka kertoo hänellä olevan vahva yhteys luontoon ja siellä asuvaan väkeen. PETRI UUSITALO

Muukka kertoo avoimesti myös omasta väenuskoisuudestaan. Hän on yksi Karhun kansan perustajajäsenistä. Karhun kansa on uskonnollinen yhdyskunta, joka harjoittaa itämerensuomalaista kansanuskoa. Väenusko on ”uusi” termi vanhalle suomenuskolle, jonka nähdään keskittyvän liikaa pelkästään Suomen alueeseen, vaikka samanlaisia uskonnollisia tapoja harjoitettiin aina itäisimmässä Siperiassa ja jopa Japanin ainujen alkuperäiskansan keskuudessa.

– Tai siis yksi niistä ihmisistä, jotka allekirjoittivat hakemuksen, kun haimme rekisteröintiä uskonnolliseksi yhdyskunnaksi. Itse kuvailisin olevani ”tapaväenuskoinen” samaan tapaan kuin jotkut kuvailevat olevansa tapakristittyjä. Se tulee esiin monesti tilanteissa, joissa olen keskellä luontoa. Jos vaikka teen vastan saunomista varten, pysähdyn hetkeksi sen koivun viereen ja kysyn siltä lupaa. Yleensäkin luonnossa pyrin hiljentymään ja lähestymään sitä kunnioittaen, Muukka kertoo.

Väenuskon väki nähtiin eräänlaisena maagisena olemuksena, joka sisältyi moniin taianomaisina pidettyihin asioihin. Hautausmaalla tai naisilla saattoi olla oma väkensä, joihin turvauduttiin tarvittaessa. Voimakasta tarkoittava ”väkevä” on saanut alkunsa juuri tästä pakanallisen ajan termistä.

Väenuskon jumalat tai jumalolennot eivät näyttäydy Muukalle persoonallisina hahmoina. Hän kertoo kuitenkin pystyvänsä löytämään yhteyden eri luonnonvoimiin.

– Vahvin yhteys minulla tuntuu olevan Ukkoon, sillä nautin hirveästi ukonilman tarkkailusta. Tykkään siitä myrskyn tunnelmasta. En esimerkiksi koe Ahtia tai Tapiota kovin läheisiksi. Kunnioitus on kuitenkin aina ensimmäinen asia, mitä mietin, kun kohtaan luonnonilmiöitä.

Rituaaleista Muukka toteaa vain, että hänellä on niistä vielä paljon opeteltavaa. Rituaalien ongelmana on kuitenkin se, että niiden soveltaminen nykypäivään voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta.

– Yksi syy, miksi kiinnostuin väenuskoista, oli se, että esimerkiksi wiccojen kynttilänpäivää, jonka pitäisi juhlistaa kevään tuloa, vietetään helmikuun alussa. Täällä Suomessa moinen ei vain toimi. Pakanaverkon kautta löysin sitten väenuskon ja mietin silloin, että hitsiläinen, meiltähän löytyy tätä samaa myös omasta takaa, Muukka naurahtaa.

– On kuitenkin tiettyjä asioita ja sääntöjä, joita haluan noudattaa ja kunnioittaa elämässäni, Muukka toteaa.

Aikoinaan pakanoita on vainottu ja pakkokäännytetty kristinuskoon myös Suomessa. Tuula Muukka kertoo, että avoimesti pakanuuttaan esiin tuovat voivat saada osakseen epämieluisaa huomiota. Esimerkiksi Pakanaverkon Discord-kanavalla käytetään enimmäkseen nimimerkkejä.

Pakanaverkko julkaisee kahdesti vuodessa ilmestyvää Vox Paganorum -lehteä. PETRI UUSITALO

– Vuosien varrella on ollut paljonkin sellaista pientä kiusantekoa. Jos kauppojen ilmoitustauluille on laitettu tapaamisista ilmoituksia, ne ovat monesti kadonneet. Vielä kymmenen vuotta sitten joillakin alueilla jäsenlehdet eivät jostain kummallisesta syystä päässeet perille asti. Ne piti lähettää kirjekuoressa, jonka sisältöä ei päässyt näkemään. Joku postinkantaja on varmaan ajatellut tämän olevan hirveän paha asia, Muukka kertoo.

– Mitään suoraa uhkailua ei kuitenkaan ole ainakaan omalle eikä lähipiirin kohdalle sattunut, Muukka huomauttaa.

Muukka kertoo, että asenteet ovat kuitenkin hiljalleen muuttumassa. Nuoremmat ovat yhä enemmän kiinnostuneita erilaisista hengellisyyden muodoista, ja pakanoiden tuomitseminen tuntuu vähitellen jäävän vanhempien sukupolvien asenneongelmaksi.