Paskakin voi pärjätä – Jouni Hynysen elämäntaito-opas niille, jotka eivät kaipaa sellaista
Jouni Hynynen tunnetaan Kotiteollisuuden laulaja-kitaristina ja kirjailijana. Mediassa mies näyttäytyy usein kiroilevana suorasuuna, joka ei kuvia kumartele. Rock-äijän leima on vahva, mutta pinnan alla on moniulotteisempi persoona.
Hynynen on syntynyt Joutsenossa, mutta perhe muutti pian Lappeenrantaan. Vanhemmat ovat kotoisin Savosta, Iisalmen kupeesta, mikä miehen itsensä mukaan vaikuttaa hänen luonteeseensa.
– Miussa on ehkä tämmöinen pahin mahollinen yhdistelmä savolaista ja eteläkarjalaista, mutta en välitä siitä. Jos pärjää savolaisten kanssa, pärjää kaikkien kanssa, Hynynen nauraa.
Miehen lapsuus ja nuoruus sujuivat varsin tavallisissa merkeissä. Vastoin monia rockmuusikkomyyttejä, Hynynen ei muista nuoruudestaan erityistä kapinaa tai rajuja käänteitä. Kouluvuosina vapaa-aika kului pitkälti urheilun parissa.
– Hiihto, juoksu ja kaikki tällaiset yksilölajit, oli miun juttu. Ja nimenomaan ei mitään joukkuepelejä, oon helvetin huono niissä. Pitäisi varmaan kysyä bändiltä, miten ne kestää, kun bändihän on tavallaan joukkuelaji, muusikko pohtii.
Soittaminen ei kuulunut Hynysen lapsuuteen, kiinnostus siihen heräsi vasta lukioiässä. Musiikkia kyllä kuunneltiin kotona, mutta kitarat tulivat kuvioihin vasta myöhemmin.
“Meillä oli kotona paljon soittimia, enkä oikein tiedä, että miksi. Isäukko oli Neuvostoliitossa töissä ja toi sieltä kitaroita ja systeemejä. Luin ylioppilaskirjoituksiin keväällä 1989 ja se oli helvetin tylsää. Aattelin, että kitaransoitto jännittävää ja paljon mukavampaa kuin ruotsin kieli.”
Hynynen on elättänyt itsensä musiikilla jo 25 vuoden ajan, mutta ennen ammattimuusikon uraansa mies ehti kokeilla erilaisia töitä.
– Olin paljon raksahommissa isäni kanssa, hän oli hitsaaja ja putkimies. Tein muitakin hanttihommia, olin jopa ahtaajana satamassa, kun en enää kehdannut pyytää rahaa mutsilta.
Sattumasta syntyi Kotiteollisuus
Kotiteollisuus on levyttänyt 1990-luvulta saakka ja 2000-luvun alussa bändi nousi valtakunnallisille soittolistoille. Bändin tarina on täynnä sattumia ja pitkiä ystävyyssuhteita. Hynynen on tuntenut rumpuja soittavan Jari Sinkkosen ja basisti Janne Hongiston peruskoulusta saakka. Bändin uusin vahvistus, kitaristi Miitri Aaltonenkin on ollut porukassa jo yli 10 vuotta.
“Meillä oli silloin parikymppisenä semmoinen kollektiivi, jossa oli paljon koulukavereita ja sitten tää ydinryhmä eli Sinkkonen ja Hongisto. Me soiteltiin kimpassa ja sitten huomattiin, että se alkaa sujua”, Hynynen muistelee.
Alussa musiikki oli lähinnä sivuseikka, koska tärkeintä nuorille miehille oli yhdessäolo. Bändin nimikin syntyi siinä sivussa. Aluksi käytössä oli Hullu ukko ja Kotiteollisuus – nimi, jonka loppuosa jäi lopulta käyttöön 1990-luvun loppupuolella.
– Miula oli silleen takaraivossa semmoinen ajatus, että tästä voisi ehkä joskus tulla jotain. Se vaan tuntui silloin liian kivalle ollakseen totta. Eihän sitä oikein jaksanut harjoitella, mutta meininki oli aina helvetin hyvä, niin siitä tuli semmoinen fiilis, että tätä voisi tehdä enemmänkin, mies paljastaa.
Kotiteollisuus tunnetaan raskaasta soundistaan ja mustanpuhuvista teksteistä, joissa arki on läsnä kaikessa rumuudessaankin. Hynynen ei kaunistele tai sievistele, ei lyriikoitaan, eikä omia puheitaan. Sanoittajaksi hän päätyi sattuman kautta.
– Siinä vaiheessa, kun tajusin, että oon tarpeeksi hölmö ruvetakseni laulajaksi, tajusin myös, että miun on tehtävä itse sanat, että pystyn ne uskottavasti laulamaan.
Vuosien ja vuosikymmenten aikana sanoittajan työ on muuttunut miehelle itselleen haastavammaksi, eikä vähiten kasvaneiden odotusten myötä.
– On se nyt vaikeampaa, kun vähän tietää asiasta. Rima on noussut aika ylös. Miulla on ekaks melodia tai fiilis, sitten rupeen miettii sanoja. On tämmönen biisi ja rakenne, tähän ne sanat. Välillä tulee helposti, välillä vie paljonkin aikaa.
Kotiteollisuuden biiseissä käsitellään myös elämän suuria kysymyksiä ja yhteiskunnallisia aiheita. Yksi bändin alku-uran suurimmista hiteistä on "Routa ei lopu", joka peilaa yksinäisten ja laiminlyötyjen lasten ongelmia.
– Työskentelin aikanaan koulunkäyntiavustajana sairaalakoulussa, jossa oli lapsia, joilla osalla oli tosi vaikeata ja pahoja psyykkisiä ongelmia. Ne ongelmat johtuivat pitkälti paskoista vanhemmista. Yritin sitä fiilistä saada siihen biisiin mukaan, Hynynen muistelee.
Rokkarin sanoitusten voima piilee rehellisyydessä ja kyvyssä käsitellä vaikeitakin asioita kansantajuisesti. Senkin vuoksi Kotiteollisuutta kuuntelevat muutkin kuin vain raskaan suomirockin ystävät.
Kirjailija, joka ei jaksa kirjoittaa
Biisitekstien lisäksi Hynynen on kirjoittanut kolumneja eri lehtiin sekä useita kirjoja pakinakokoelmista romaaneihin. Kirjoittamisen prosessia elämäntapataiteilija kuvaa haastavaksi mutta antoisaksi.
– Muutama vuosi sitten olisin vastannut, että proosan kirjoittaminen on paljon iisimpää kuin biisien tekeminen. Koska proosassa skaala on mieletön, mutta biisin kirjoittaminen on tosi jämptiä. Nyt oon sitä mieltä, että molemmat on tosi vaikeita.
Onpa julkaisu mikä tahansa, on kirjoittamisen aloittaminen Hynyselle usein vaikeaa.
“On vaikeaa asettua pöydän ääreen ja ruveta kirjoittamaan, se vaatii kuitenkin sellaisen tietyn mielentilan. Säveltäminen on ihanaa ja sellaista leikkimistä, siitä on helppo innostua. Mutta kirjoittaminen on vaikeampaa”, sanoo kimpoilijaksi itseään kuvaava kynäniekka.
Miehen suhde luovaan työhön on kuitenkin käytännönläheinen:
– Tärkeintä on liike, että jotain tapahtuu. Olen enemmän roiskija kuin miettijä.
Julkkis vastoin tahtoaan
Kirjailijan ura ja pitkä historia suositun bändin keulahahmona ovat tehneet Hynysestä julkkiksen, mihin mies suhtautuu vähintäänkin kriittisesti.
– Julkisuus on pakon sanelemaa. Alkuun suhtauduin tosi penseästi haastatteluihin, mutta olen sittemmin tietenkin tottunut. Mutta maailmakin on muuttunut, enää ei riitä että antaa haastatteluja radioon ja rokkilehtiin, kun niitä ei enää ole. Sitten olen päätynyt naistenlehtiin ja aamutelkkariin ja kaikkeen, esiintyjä listaa.
Hynynen kertoo sietävänsä sitä, että uuden levyn julkistamisen jälkeen on vain oltava esillä jonkun aikaa. Sosiaaliseen mediaan mies suhtautuu varauksella, erityisesti koska hän kokee tulleensa välillä väärinymmärretyksi:
– Miun pitäisi hirveän tarkkaan miettiä, mitä laitan johonkin Instagramiin, koska sieltähän media nappaa kaiken heti. Ja sit jengi kuvittelee, että oon tyrkyttänyt itteeni sinne, vaikka kyse on somejulkaisusta. Eihän niistä lehtijutuista esimerkiksi saa mitään rahaa, vaikka moni niin kuvittelee.
Julkisessa ammatissa oleva vaimo, näyttelijä Mari Perankoski, on lisännyt median kiinnostusta, myöntää Hynynen. Mutta yhden väärinkäsityksen mies haluaisi korjata julkisuuskuvastaan.
“Jengi kelaa, että oon joku saatanan 'miehisyyden lipunkantaja' tai joku äijä. Se ei pidä ollenkaan paikkaansa. Oon rauhallinen, sopuisa ja semmoinen vastaanottavainen, että tuun toimeen ihmisten kanssa.”
Hynysen maine artistien kesken on ollut välillä jopa pelottava. Hän arvelee tämän johtuvan omasta taipumuksestaan pysytellä omissa oloissaan.
– Jos ajatellaan vaikka festareita ja backstage-alueita, en pyöri siellä hengaamassa kaikkien kanssa. Se ei vaan kiinnosta, tai sitten oon liian ujo siihen. Mieluummin oon ihan keikkabussissa, käyn hoitaa keikan ja sitten lähdetään eteenpäin.
Vain elämää paljasti vahvuudet
Suosittuun Vain elämää -tv-ohjelmaan osallistuminen vuonna 2023 oli Hynyselle kokemus, joka muutti hänen suhtautumistaan omaan osaamiseensa.
– Siinä tuli semmoinen ammatillinen aspekti, kun tajusin että pärjään siellä. Etten ookaan niin paska muusikko tai laulaja kuin kuvittelin. Tiedän nyt paremmin vahvuuteni ja sen, ettei tartte hävetä.
Ohjelman myötä muusikko huomasi myös yleisöpohjan laajenemisen:
– Heti ohjelman jälkeen keikoilla oli ehkä taas vanhempaa porukkaa. Mutta viime vuosina on ollut myös huomattava määrä parikymppisiä, mikä on outoa. Se ei johdu tästä ohjelmasta, vaan ennemminkin ehkä siitä, että heidän vanhempansa on kuunnellut meitä aikoinaan, analysoi Hynynen.
Hynystä oli kosiskeltu kauan mukaan Vain elämää -ohjelmaan. Lopulta CMX-yhtyeen laulaja A.W. Yrjänä oli se, joka sai houkuteltua epäilevän muusikon mukaan. Ohjelma tutustutti Hynysen myös uusiin artisteihin, vaikka hän kovasti kotimaisesta musiikista pitääkin. Omasta levyhyllystä löytyy muun muassa Sielun Veljet, Eppu Normaali ja Kolmas Nainen.
– Pauli Hanhiniemi on maan paras sanoittaja ja sillä on leso lauluääni. Tykkään suomen kielestä. Faith No More on nuoruuden rakkaus ja tietysti Sex Pistols, sanoo fani Never Mind the Bollocks -paidassaan.
Äijäleiman varjossa
Miehisyys on Hynyselle aihe, josta hän puhuu nykyään varovasti.
– Tähänkin olisi helppo heittää jotain tällaisia latteuksia, että kyllä mieskin voi imuroida tai osoittaa tunteitaan tai muuta. Sehän on totta, enkä sitä kiistä. En kannata kliseistä roolijakoa. Mutta parisuhteessa on miusta helvetin siistiä, jos nainen arvostaa miehessä sitä, että se välillä on oikeasti se mies ja päinvastoin, aprikoi Äijät-nimistä tv-ohjelmaakin tehnyt Hynynen.
Laulaja paljastaa, että keikkabussissa on helppo purkaa miehistä energiaa ja jauhaa äijäjuttuja ilman, että kukaan hermostuu. Sen jälkeen on helpompi suodattaa sanomisiaan, mikä ei tarkoita sitä, että äijä heittäytyisi nössöksi. Toki rokkikukko myöntää, että hän on nykyään alttiimpi joustamaan ja kuuntelemaan muiden mielipiteitä kuin nuorempana.
Toisten kunnioittaminen onkin yksi miehen elämän tärkeimmistä periaatteista.
– Koitan olla ihminen. Että jos vaan hermo kestää, niin huomioin muut ja suhtaudun kaikkiin lähtökohtaisesti hyvin tai positiivisella tavalla. Yritän olla myös läsnä, vaikka se on välillä vaikeaa, jos on esimerkiksi joku työprosessi kesken.
Spontaanius ja suunnittelemattomuus leimaavat Hynysen työntekoa. Terveistä elämäntavoista mies kuitenkin pitää nykyään paremmin kiinni, minkä vuoksi keikoista palautuminen on huomattavasti helpompaa.
– Se semmoinen tolkuton viinankäyttö, mitä oli aikoinaan, sitä ei enää ole. Toki otetaan huikkaa, mutta maanantaina pitää olla työkunnossa viikonlopun keikkojen jälkeen.
Aikaiset aamut ja rauhallinen valmistautuminen päivään kuuluvat Hynysen rutiineihin:
– Jos ei ole keikkoja tai muuta mihin tarvitsee valmistautua, herään kotona 6 ja 8 välillä aamulla, polttelen tupakkia ja mietin mitä tekisin. Saatan käydä kuntosalilla siinä ennen kuin lähden työhuoneelle, että saa semmoisen reippaan mielen. Sitten teen töitä siihen asti, kun se kiinnostaa tai kun pitää mennä johonkin.
Lappeenranta on Hynyselle rakas kotikaupunki:
