Tuen Grillin perinnettä jatkamassa – Laura Iivonen pitää lappeenrantalaista grillikulttuuria elossa
Laura Iivonen tuntee asiakkaansa heidän tilaustensa perusteella, kuten hänen henkilökuntansakin. Jos "täystupla ilman suolakurkkua -mies" astuu sisään, jokainen tietää, mitä kuuluu tilaajalle valmistaa. Tuen grillillä vakioasiakkaat, tutut tilaukset ja perinteiset maut ovat kunnia-asia. Niiden perässä lappeenrantalaiset ovat tottuneet tulemaan Kaukaan piippujen kupeeseen jo vuosikymmenten ajan.
Yrittäjä Laura Iivonen on itse kasvanut rasvan tuoksussa ja Tuen Grillin ympäristössä. Hänen äitinsä aloitti yrittäjänä vuonna 1994 kioskissa, joka on ollut Lappeenrannan maisemassa jo 1950-luvulta lähtien. Nyt Laura itse jatkaa perinnettä johtaen 13 hengen tiimiä.
Yrittäjyys oli iso osa meijän elämää siitä lähtien, kun olin kymmenvuotias. Äiti teki paljon töitä. Miekin notkuin paljon siellä kioskilla ja välillä nukuin auton takapenkillä, kun äiti teki pitkiä yövuoroja. Laura kertoo.
Laura on syntyperäinen lappeenrantalainen, joka kasvoi Hakalissa. Isommat sisarukset olivat reilusti vanhempia, joten Laura vietti paljon aikaansa kaksin yksinhuoltajaäitinsä kanssa.
– Vietin ihan onnellista, tavallista lappeenrantalaista kaksiraitaverkkari-lapsuutta. Silloin 1980-1990 -luvuilla vaatteitahan haettiin aina Viipurista, Iivonen nauraa.
Arkeen kuului myös paljon urheilua.
– Mie pelasin kiekkoa SaiPan naisjoukkueessa ja uin kilpaa. Tykkäsin hirveästi liikkua ja urheilla, niin kuin omat lapseni tekevät tällä hetkellä.
Tuen Grilli on vuosikymmenten saatossa vakiinnuttanut asemansa lappeenrantalaisten sydämissä. Menu on muuttunut vuosikymmenten aikana, mutta ydintuotteet ja maut ovat pysyneet samoina.
Pääsääntöisesti hampurilaiset ja tämä perusmeininki on sama. Mausteet ovat samat - jos oot syönyt Tuen Grillillä 30 vuotta sitten, niin hampurilainen maistuu yhä täysin samalle kuin silloin, Laura lupaa.
Yrityksen erikoisuuksiin kuuluu muun muassa Saipalainen, pihvillä ja munalla täytetty lihapiirakka, joka on ollut myynnissä grillikioskin varhaisista vaiheista asti. Tuen grillin ruokalistaa on muokattu ja muokataan yhä asiakkaiden tarpeiden mukaan.
– Joku aika sitten kasvissyönti oli pinnalla, nyt taas esimerkiksi gluteenittomuus. Mitä kysytään, sitä me otetaan myyntiin. Sitten kun lopetetaan kysymästä, niin hiljalleen me lopetetaan sen myynti.
Maailmalta takaisin Lappeenrantaan
Ennen grilliyrittäjäksi ryhtymistään Laura ehti nähdä paljon maailmaa. Hän kävi lukioikäisenä vaihto-oppilaana Australiassa ja jatkoi lukiota Helsingissä. Myöhemmin hän valmistui liikunnanohjaajaksi Tanhuvaaran urheiluopistosta.
– Mie asuin jonkin aikaa Aasiassa: ensin vuoden Malesiassa, toisen Thaimaassa ja siihen päälle vähän Filippiineillä ja Intiassa. Toimin sukellusoppaana ja tein vedenalaisia videoita.
Lopulta maailmanmatkaaja kyllästyi epävarmuuteen ja jatkuvaan rahapulaan ja palasi juurilleen. Kotikaupungissa ja Suomessa elämä oli yksinkertaisempaa ja tasaisempaa. Sukellus on kuitenkin edelleen naisen intohimo.
Olen dive master, eli pystyn laitteiden kanssa sukeltamaan kolmeenkymmeneen metriin. Mutta siirryin sitten vapaasukeltamiseen. Pääsin Suomen maajoukkueeseen ja kilpailinkin muutamia vuosia.
Laura pystyy vapaasukeltamaan jopa 42 metrin syvyyteen. Kotikulmilta löytyy harrastukselle hyvät puitteet.
– Kesällä käydään sukeltamassa Ylämaan avolouhoksella. Miusta se on yllättävän rauhoittavaa ja mukavaa mennä sinne kylmään, pikimustaan veteen. Itse asiassa, kun menen ulkomaille suolaveteen, mikä vähän kelluttaa, ja jossa on hirveästi tilaa ympärillä, niin se onkin jopa ahdistavampaa.
Puhelias ja ystävällinen nakkineuvos
Paluu Aasiasta Lappeenrantaan merkitsi Lauralle myös selkeää askelta kohti yrittäjyyttä.
– Ostin ensin äidiltä puolet osakkeista ja teimme töitä yhdessä. Hän jäi vaiheittain eläkkeelle ja mie otin vähän enemmän vastuuta. Siirtymä oli helppo.
Laura joutui jättämään lopulliset jäähyväiset äidilleen viime vuonna, mutta tämän perintö elää yhä yrityksessä. Äitinsä kuolemaa Iivonen sai surra rauhassa, koska hänen luottoystävänsä ja luottotyöntekijänsä Jaana Noroaho piti huolta grillistä.
Jaana hoitaa muutenkin paljon henkilöstöasioita. Hän on kyllä täysin korvaamattomissa oleva ravintolapäällikkö ja ihana ihminen, Laura toteaa kyyneleet silmissään.
Grilliyrittäjä on tunteikkuutensa lisäksi muutenkin ehta karjalainen: positiivinen ja puhelias työihminen.
– Tyypillisenä työpäivänä, jos olen nakkineuvoksena, hiivin tänne kello 10 aikaan aamulla ja olen johonkin kello 16 tai 17:ään asti. Teen pannulla ruokaa ihmisille ja höpötän kauheasti, Laura paljastaa.
Tuen grilliä kehutaankin somessa ja asiakaspalautteissa ystävällisestä palvelusta. Siitä yrittäjä itsekin pitää tiukasti kiinni, kiireenkin keskellä.
– Myö tehhään napakasti, mutta meillä ei oo hätä tai kiire. Vaikka olis SaiPan peli-ilta ja paljon porukkaa, niin myö palvellaan jokaista asiakasta yksi kerrallaan. Silti hyvin ehditään ja tähän asti kaikki ovat saaneet ruokansa, huomauttaa Iivonen.
Grilli oli alun perin SaiPan Tuki ry:n kioski, joksi se perustettiin 1950-luvulla.
Grilli ja jääkiekko – tärkeä yhteys Lappeenrannassa
Tuen Grilli on vahvasti kytköksissä paikalliseen jääkiekkokulttuuriin. Grilli oli alun perin SaiPan Tuki ry:n kioski, joksi se perustettiin 1950-luvulla. Edelleen pelipäivät tuovat erityistä tunnelmaa.
– Päivät vaihtelee tietysti. Jos on keväinen ja aurinkoinen sää, niin ihmiset kulkee. Mutta sitten joku tiistainen talvipakkaspäivä, niin ei niinkään.
Tämän kevään keltamusta hurmos näkyy myös Tuen grillillä. Myynnissä on jääkiekkoaiheinen erikoisannos: Raipelainen, jossa on mustaamakkaraa lihapiirakan sisällä. Iivonen kertoo myyneensä sitä jo ennen kuin sai SaiPan päävalmentajalta siunauksen nimensä käyttämiseen.
– Ehdin potea unettomia öitä, kun murehdin, että käytetään Raimo Helmisen nimeä. Sitten törmäsin häneen ja selitin asiani ja sain jonkunlaisen myöntyvän murahduksen vastaukseksi, nauraa yrittäjä.
Lätkäkuumeen aikana on helppoa, mutta aina grilliyrittäjän arki ei ole tasaista tai vaivatonta. Iivosen mukaa erityisesti koronan jälkeinen hintojen nousu on tuonut haasteita.
– Korona oli paha alussa, mutta siinä ei ollut sellaista tunnetta, etteikö siitä selvittäisi. Mutta sitten tullut yleinen hintojen nousu on paljon hankalampi. Tällaisessa yrityksessä palkkakulut on ainoa selkeä asia, mistä säästää. Mutta silloin se tarkoittaisi sitä, että isoin arvostamani asia, eli työntekijäni, kärsisivät, Laura manaa.
Haasteista huolimatta yrittäjä suhtautuu tulevaisuuteen luottavasti.
Osaan kyllä stressata asioista. Mutta luotan siihen, että tää nakkikioski pyörii täällä jatkossakin.
Haaveissa siintää oma majatalo
Iivonen uskoo, että Tuen Grillin menestys ja pitkä ikä perustuu juuri perinteiden kunnioittamiseen ja aitouteen. Eikä Laura näe tarvetta suurille muutoksille tai laajenemiselle.
– Meidän kioskin ydin on se, että pidetään asiat samana. Enkä usko, että tulee haarakonttoreita tai toista grilliä.
Kahden pojan äiti kertoo arvostavansa rehellisyyttä niin työssä kuin elämässäkin.
– Jossain vaiheessa päätin olla kaikissa asioissa rehellinen, mikä on helpottanut elämääni paljon. Ei tarvitse yhtään pakoilla tai piilotella ja se pakottaa kohtaamaan asiat sellaisina kuin ne on.
Olen tosi ylpeä, että pystymme työllistämään enemmän ihmisiä. Parhaimmillaan olen joskus muutama kesä sitten maksanut palkkaa 19 ihmiselle. Silloin ei riittänyt työvuorolistassa rivit nimille. Nyt meitä on 13, kaikki eivät tee kuitenkaan täysiä tunteja, Laura kertoo.
Toinen tärkeä arvo Iivoselle on henkilökunnan arvostaminen, mikä näkyy myös yrityksen kasvussa.
Asiakastilan kasvattamiselle voisi olla tarvetta, mutta suunnitelmaa ei kannata toteuttaa nyt, kun rakentaminen on kallista. Naisella muhii kuitenkin toinen yritysidea.
– Mie haluaisin perustaa Lappeenrantaan semmoisen omanlaiseni majatalon. Sisustaisin sen itse ja käyttäisin siinä kokemustani siitä, mitä oon nähnyt ympäri maailmaa reissatessa.
Tuen Grilli on enemmän kuin grillikioski – se on osa Lappeenrannan identiteettiä ja karjalaista ruokakulttuuria. Kaukaalla palvellaan asiakkaita henkilökohtaisesti ja aidosti.
